Taiteilua

Olemme kuvataidekurssilla, jossa alkajaisiksi opeteltiin hiilen käyttöä suoria viivoja vetelemällä suuren paperin poikki opettajan ohjeiden mukaisesti. Tarkoituksena saada eri vahvuista jälkeä ja opetella oikeaa työskentelyasentoa maalaustelineen edessä.
Seuraavalla kerralla väritimme ison (jotain 50X70) paperin hiilellä mustaksi, jonka jälkeen aloimme hahmotella opettajan kokoamaa asetelmaa poistamalla mustaa hiiltä säämiskäliinalla (tai kuten me liinattomat: käsipaperilla). Lopuksi vaaleimpia kohtia ja valoa loihdittiin esiin hiilikumilla ja tummia linjoja oli mahdollista korostaa vielä hiilellä (...mikäli sai sen tarttumaan alla olevan hiilen päälle). Osatavoitteena oli saada näkyville viitisen eri tummusastetta valkoisesta harmaan kautta mustaan.
Epukalla kävi klassinen vahinko kantaessamme töitä yläkertaan säilytykseen... Aavemainen tunnelma tuli teokseen, kun kantaessaan sitä säilöön nuoriherra pyyhki työtä  koko matkan housujaan vasten. Seuraavalla kerralla oli 15min aikaa viimeistellä ja ihmeellisesti hän haki muodot uudelleen esiin ja pikaisesti toi muodot esiin mustalla ja valot vaaleaksi kumilla. Toisen pikkumiehen työ oli irronnut säilytyksen aikana taustapahvista ja hänellekin tuli kiire korjailla vaurioita. Hienosti nämä taiteilijanalut saivat työnsä tehtyä. Olin ylpeä ja ilahtunut (mutta myös helpottunut) että pojat "lunastivat" paikkansa tässä aikuisille tarkoitetulla kurssilla ja selviytyvät siellä aikuisten joukossa. Toisinkin olisi voinut olla (...hiilisotaa ja mustia naamoja...)

Herra J

Herra E

Seuraavaksi alamme grafiikkaa harjoitella ja tässä joitain suunnitelmia annetuista aiheista: viisas kasvi viidakossa, uutta ja vanhaa ja sunnuntai aamu.

Piti tehdä viivatyö, niin Jonu sitten teki VIIVAtyön

Epukan

Muita töitä pojilta...

Veljen näkemys toisesta: Jonu sepittäjä

Katsoimme kirjastosta lainaamamme hauskan ja juonenkäänteiltään rikkaan elokuvan Jäniksen vuosi, kannattaa katsoa:)

Karvapalloja ja valokuvausta

Nakki-Nossen kuntokuuri sai lopun kun katti alkoi liian pontevasti protestoida paluita ankeaan vankeuteensa (täyden ruokakupin ja pehmoisen pedin luokse). Jossain vaiheessa vaan kypsyin kantamaan takaisin sisälle kainalossani rimpuilevaa ja murisevaa karvakasaa. Ja jestas se painaa kun heittäytyy veteläksi... ja vielä kun se kahvikuppi sattuu olemaan toisessa kädessä on ulosmeno ja sisäänpaluu kaikkea muuta kuin kaunista katsottavaa. Vähän on huono omatunto ja harmi, koska Nosse todella nautti ulkoilusta ja reippaasti käveli perässä pihan metsäpolkuja. Toivon että saamme kodin jossa ulkoilu olisi mahdollista järjestää pikkasen helpommin, niin kissa- kuin ihmisystävällisemminkin:)

Mustasukkaisuusdraama aamunkoitteessa:
aamulla Nellin hommiin kuuluu käydä herättämässä pojat. Menee nuuskuttamaan ja nuolaisemaan vuorotellen molempia poikia ja niitä rapsutuksia kerjäämään. Kateellinen katti usein saapuu koiran vanavedessä ja välillä on pojalla täysi työ pitää molemmat tyytyväisenä...
Tällä hetkellä Nellillä on karvanlähtöaika, mikä tarkoittaa porttikieltoa poikien huoneeseen. Olemme jakaneet "karvaista ilosanomaa" ympäriinsä ja pihalla "jättimäiset" karvapallot pyörivät tuulen vietävinä kuin heinäpallot villinlännen kylän autioilla pihoilla.

Viime lauantaina auringonpaisteen houkutellessa ulkoilemaan kaivoimme vanhan digikameran laatikosta mukaan kännykän kameran lisäksi ja suuntasimme koko porukka ruissaloon kuvaamaan...

 

Alla poikien ottamia kuvia