Olen koittanut alkaa joka päivä tehdä oman näköisiä asioita, jotka tuottavat mielihyvää ja innostusta. Tällainen asia on esimerkiksi ollut ulkoilut koirien kanssa kun ilta alkaa hämärtyä, aurinko laskee ja kadut hiljenevät, elämä hidastuu. Silloin saa yhteyden mielenrauhaan ja elämän jatkuvuuteen. Samaa tunnelmaa löydän metsäkävelyiltä kun vihreys ympäröi ja välillä tuntee kun maa täärisee ja läähätys lähenee kun koirat innoissaan syöksyvät metsäpolkua ohi toisiaan jahdaten tai tulevat itseäni tervehtimään. Siinä tilanteessa on vapautta ja elämänriemua, toisaalta pysyvyyttä vanhojen puiden ympäröidessä meitä ja huojuessa hiljaa tuulessa huminoiden. Viime torstaina olin taiteidenyön lyhtypicnikillä serkkuni ja hänen ja omien lasten kanssa. Vartiovuoren puisto oli todella kaunis, satoi vettä ja orkesteri soitti bluesia... seisoimme puun alla karkkia syöden ja odottelimme sateen loppumista.

Oikeastaan toivon vain että uskaltaisin rohkeasti elää ja nauttia elämästä, tehdä itseni näköisiä valintoja ja luottaa elämän kantavaan voimaan.