Talvista tunnelmaa ja lintuystäviä

Ihana ensilumi satoi, aina yhtä ihmeellinen ja ihastuttava. Peittää alleen kaiken likaisen, pimeän ja vanhan. Tuntuu kuin kaikki uusi saisi mahdollisuuden, pöytä olisi puhdas.
Lapset olivat innoissaan lumesta. Pojat tulivat perjantaina vastaan Nellin kanssa kun kävelin töistä kotiin. Matkalla lentelivät lumipallot ja tekivät lumienkeleitä ja piirsivät rauhanmerkkejä lumihankeen. Tuntui kuin kauan poissa ollut ystävä, lumi, olisi palannut ja kaikki leikit voisivat jatkua siitä mihin ne viimeksi jäivät. Niinpä on ahkerasti pulkkailtu, rakennettu lumilinnaa (tai lumikasaa lähinnä), lumilyhtyä tekivät ja hiihtämässäkin käytiin ja lumisessa metsässä.

Suuri oli yllätys kun lumisade torstaina illalla alkoi, vaikka sääennustukset sitä olivatkin lupailleet. Samana iltana koirakävelyllä katuvalon alla keskellä lumisadetta lensi perhonen ihan eksyksissä kehää kiertäen. Ei tiennyt minne suunnata valkoisten hiutaleiden keskellä valon heijastuessa niihin. Perjantaina kävin heittämässä poikien kaverin kotiin ja sillä lyhyellä matkalla oli viisi autoa ojassa! Ajoin vielä turkuun illalla ja vähän jännitti, mutta ihan hyvin pääsin perille. Yöllä kotiin ajaessani pakkasta oli jo reilut 12 astetta!
Löysin taas mielenkiintoisen kirjan, Piilotajunnan valtias C.G.Jung (Colin Wilson). Kirjassa kerrotaan hänen elämänvaiheistaan ja ajatuksistaan koskien henkistä ulottuvuutta ja sen moninaisia ilmentymiä.

Viime maanantaina olin illalla työnohjauksessa, jossa vetäjä lopuksi luki meille jostain lehdestä kirjoituksen omien haaveiden  (erityisesti lapsuudenhaaveiden) toteuttamisesta. Siinä aikuinen nainen oli lapsesta lähtien haaveillut baletista ja aikuisena päätti vihdoinkin tehdä toiveesta totta. Balettitunnin jälkeisenä päivänä oli kävelyllään huomannut raahavansa toista jalkaa perässään -ei ollutkaan jäsenet ihan niin vetreät kuin nuorena. Hän kirjoitti kuinka tärkeätä on kuunnella itseään ja ottaa haaveensa todesta vastoinkäymisistä huolimatta ja sitkeästi tehdä töitä niiden eteen.
Yksi omistani on nyt kuivumassa ja kunnostusta odottamassa...

Jolla kuivumassa kellarin viileämmällä puolella. Mitäs sitten seuraavaksi? Varmaankin alan sisäpuolelta hiomaan vanhaa lakkaa pois ja sitten laitan uudet lakat päälle. Tästä ulkopuolesta en tiedä. Pitää selvitellä pitääkö tuolle vanhalle pinnoitteelle tehdä ensin jotain ennen uuden laittamista.

Eilen oltiin poikien kanssa isäni luona ja hän näytti netistä löytämiään upeita laulu- ja pienoesityksiä. On ihmeellistä ja upeaa miten ihmisillä voi olla niin valtavan upeita lahjoja ja taitoja. Ja on hienoa että he voivat tuoda ne esille itsensä ja toisten iloksi. On myös hauska seurata minkälaisen vastaanoton jotkut heistä saavat (esim talentissa) ja miten yleisö joutuu laittamaan ennakkoluulonsa ihan uusiksi. Isä sanoi että häntä vähän harmittaa kun hän aikanaan lopetti soittotunnit. Hän olisi ollut selvästi lahjakas ja piti kovasti soittamisesta. Ehkä suorituspaineet veivät siitä kuitenkin ilon. Muistan miten lapsena oltiin isän kanssa välillä viikonloppuiltaisin hamburger börssissä, jossa yläkerrassa oli pianisti. Aina jossainvaiheessa iltaa siinä kävi niin että isä siirtyi pienon ääreen. Itse en ole lahjakas musikaalisesti, mutta olisin silti ehkä voinut käyttää lapsuuden pieno/urkutunnit vähän tehokkaammin kuin musiikinopettajalle satuilemiseen. Vaati varmaan aika suurta kärsivällisyyttä opettajaraukalta. Toivoisin että voisin nyt aikuisena opetella soittamaan pienoa ja lukemaan nuotteja, ehkä siihen vielä joskus tulee jokin mahdollisuus.

 Kyllä nauratti kun löysin tämän paperin... Haamu, vampyyri, muumio, äiti -samaa sarjaa koko sakki:)

Lauantain tunnelmaa, kissa lepäilee ja pojilla leikit pystyssä.

 

Ensilumi

Perjantain iltakävelyltä kun pojat harrastuksessaan

Lauantai-illalla pulkkamäessä. Nellikin sai osansa eväskarkkitarjoilusta.

Sunnuntaina aamulla ravinto-opin mukainen aamupala lapsille: suklaapatukka ja lasi maitoa, sitten kaivettiin sukset esille ja hiihtämään. Hyvin luisti suksi ja tuntuu että tasapainoharjoittelusta ym on ollut ehkä jotain apua, koska meno oli paljon varmempaa kuin viime talvena vaikka ei latua ollut ja paikoitellen aika liukkaan jäistä. Mulla oli sukset jossain vaiheessa kesää olleet jätesäkkiä vasten, koska suksien pitoteippiin oli tarttunut reilut palat mustaa jätesäkkiä. Yritin niitä pois repiä, mutta aika lujasti on kiinni. Eipä niistä silti haittaa tuntunut olevan, mutta pitää koittaa saada pois jossain vaiheessa. Paluumatkalla reippaan matkaa edellä hiihtänyt Epukka eksyi vetiseen kohtaan jossa oli ohutta jäätä. Tottakai jää petti ja kaveri oli vajonnut sinne vyötäröään myöten. Oli onneksi saanut sukset pois jalasta ja itsensä ylös siihen mennessä kun tultiin paikalle.

 Pihan pihlajapuu ja useat hedelmäpuut houkuttelevat lintuja paikalle. Niitä on ihana seurailla ja ihmetellä niiden touhuja.

Perjantaina oli puussa vielä runsaasti marjoja. Nyt sunnuntaina on aika tyhjäksi syöty...

Tässä pihan yhdestä korkeimmista puunlatvoista keikkuu ympäristöä tarkkailemassa varis. Siellä se raakkuu ja heiluu tuulessa ilta toisensa perään, keväästä syksyyn ja kai tulevan talvenkin läpi.

Rastaita käy ruokailemassa

Oli poloinen lentänyt kai ikkunaa päin (ehkäpä oli tilhi pikkasen tuiskeessa käyneistä marjoista) ja pökerryksissä istukseli maassa. Koirien, Nellin ja Pontson, kanssa tulin pihalle ja ne säntäsivät haistelemaan tätä pientä. Onneksi ne jättivät sen koskemattomaksi ja tulivat kiltisti takaisin sisälle odottamaan. Tämä onneksi toipui ja lähti myöhemmin lentoon puun oksalle istumaan.

Tänään sunnuntaina kun tulimme hiihtämästä tämä lintu lensi oksalle ihan viereen. Söi marjoja ja viserteli välillä. Ihana yllätys:)