Vielä on kesää jäljellä!

 Ihana viikonloppu! Loppuhuipennus suoritettiin sunnuntaina illansuussa lillumalla hiekkakuopan lämpimässä vedessä hyvässä seurassa. Sitä ennen meillä oli mukava reissu maalle. Pojat kunnostautuivat lyömättöminä sulkapallonpelaajina, vaikka mailat olivatkin lähes antiikkia ja hieman vääntyneitä. Lauantai-ilta oli tyyni, sunnuntaina pieni tuulenvire kävi mutta ei suuremmin haitannut. Kokeilimme myös nelinpeliä, eikä tullut tyrmäyksiä eikä törmäyksiä ennakkoaavistuksistani poiketen:) Tammikin osallistui peliimme kohtalaisen ahkerasti, erityisesti omat syöttöni päätyivät turhan usein tammen oksiston tuntumaan. Kertaalleen sulkapallo jäi puun oksalle ja siellä se kai yhä kököttää paikoillaan tuulta odotellen. Kyllä sitä koitettiin poikien kanssa sieltä alas Mammun puutarhahansikkailla, mutta nekin jäivät puuhun. Onneksi tosin alemmalle oksalle mistä saimme ne luudalla alas. Vaiherikasta tämä uusi harrastuksemme, mutta erittäin hauskaa!
 Lauantaina illalla kävimme myös ongella, mutta kaloilla ei ollut nälkä sitten ollenkaan. Viime kerralla olivat käyneet innokkaina taikinan kimppuun ja kalasaalis tuli kissoille, mutta tällä kertaa tyhjällä saavilla palasimme takaisin. Illalla kävimme vielä pilkkopimeässä iltakävelyllä fiilistellen jännittävää metsätunnelmaa ja tarkastellen tähtikuvioita. Pientä pelkoa oli pikkuväessä havaittavissa... matka taittui "tiiviissä tunnelmassa":)
Vierailumme alkoi ja päättyi peltokävelyyn. Pieniä ihmeitä, niin ihastuttavia sattumia kuin suunniteltuja täsmäiskuja, kurkistelee heinikon seasta. Osa jo huimasti kasvaneena menneisiin vuosiin verraten! Kaksi uutta tulokasta saivat siirron junaradan läheisyydestä hiekan ja kallion keskeltä saviseen peltoon -onnea ja menestystä vaan, nähtäväksi jää miten lähtee kotiutuminen sujumaan. Meillä tämä asunnoon etsintä huipentui homeiseen olohuoneen seinään, jonka seurauksena pistettiin hanke jäihin. Jospa nyt maltti olisi valttia taas kerran ja asiat loksahtavat paikoilleen kunhan annan elämälle tilaisuuden soljua sopivasti uomiinsa...

Toinen tulokkaista

Kasvua

Kalaan...

Lisää kuvateksti

Poikien suunnittelema ja koristelema synttärikakku.

Kuinka kuvittelemme, että lapset tottelisivat vanhempiaan,

kun Tarzan elää puolialastomana,

Tuhkimo tulee kotiin puolenyön jälkeen,

Pinokkio valehtelee koko ajan,

Aladdin on varkaiden kuningas,

Batman ajaa 320km/h,

Ruusunen on laiska

ja Lumikki elää 7 jätkän kanssa?

Älä ihmettele jos lapsesi käyttäytyy huonosti,

hän oppii sen satukirjoistaan!

Olin ensimmäiset viikot vanhassa työpaikassani ja oli mukavaa nähdä vanhat työkaverit. Siellä on jotenkin niin rento meininki ja avointa touhua, kukaan ei kyttää toisten tekemisiä ja jokainen tietää olevansa inhimillinen ihminen eli mokailuille (niin aikuisten kuin lasten) nauretaan hyvässä hengessä.

Englanninkielinen kirja on nyt luettu, uskomatonta mutta totta:) Löysin myös muutaman mielenkiintoisen pätkän YouTubesta kyseiseen kirjaan ja sarjan muihin osiin liittyen

https://helda.helsinki.fi/handle/1975/8492
(Luettavaa metsän hoidosta)

Ovet avoinna puutarhaan

Viime sunnuntaina puutarhat avasivat ovensa houkutellen ihastelemaan kukkaloistoa. Kävimme äitini, lasteni ja Päivin & Juhon kanssa ensin Piikkiössä tutkimuspuutarhassa/metsässä ja sen jälkeen Paimiossa serkkuni kerrassaan loisteliaassa puutarhassa.

 

Upeaa kukkaloistoa ja ihastuttavia yksityiskohtia saimme nähdä. Kaikki istutukset ja asetelmat kertoivat sinnikkäästä omistautumisesta ja intohimoisesta puutarhanhoidosta. Buffetissa oli herkullisia leivonnaisia ja pihakirppiksellä Mammu ja pojat tekivät omat löytönsä. Mammu kävelee uusissa kengissä ja sanotaan että pojat "harrastavat" nykyään "golffia"...

Olen aina rakastanut puita ja niinpä Piikkiössä olin kuin lapsi karkkikaupassa. Oli mahtava paikka! Oli ihanaa kävellä suurten puiden alla ja mielenkiintoista nähdä niin monenlaisia erilaisia havupuita, tuntea niin erilaisilta tuntuvia havuja ja tuntea niiden tuoksut. Toisaalta lopulta oli jo niin päästä pyörällä että oli aivan uupunut. Samalla myös tämä tyytymättömyys tähän kaupunkielämän henkiseen köyhyyteen nousi taas pintaan ja sitä on aina yhtä vaikea hyväksyä. Lapset nauttii kaupunkilaiselämän parhaista puolista kuten monista harrastemahdollisuuksista, kavereiden seurasta leikkipuistoissa ja tyttöjen vakoilusta, pyöräilystä lähiympäristössä pyöräteillä jne, joita ei voi maaseudulla heille tarjota jos vakituisesti muuttaisi metsän keskelle. Joku pieni metsäpläntti olisi silti ihana, jossa voisi viikonloppuisin ja lomilla toteuttaa niitä omia visioita ja nauttia luonnosta. Toivoisin myös että lastenikin suhteen luontoon olisi mahdollista vahvistua.

Rakastunut nainen

Lauantaina puistossa vastaani käveli jotain joka sai katsomaan tarkemmin, antaa katseen viivähtää hetken. Vastaani käveli rakastunut nainen, siitä ei voinut erehtyä. Mistä tiesin että hän oli rakastunut... no se olisi näkynyt vaikka kilometrin päähän:) Hän puhui puhelimessa silmät tuikkien, hymy huulillaan ja kasvot hehkuivat säteillen sitä ihmeellistä taikaa. Vain rakkaus voi saada sellaisen hehkun aikaiseksi, ei epäilystäkään. Rakkauden tekosia, mikä voima sillä onkaan naisiin! Jokaisen naisen silmien tulisi tuikkia niin ja kasvojen hehkua. Eikä vain rakkauden alkumetreillä jolloin kaikki on uutta ja jännää, vaan ainiaan. Ja jopa (tai oikeastaan nimenomaan) myös ilman sitä miestä, rakkaudesta elämään ja siitä miten tuntee elämän rakastavan takaisin.

 Itselläni kaikenmaailman hehkut ja tuikkeet on olleet viime päivät vähän turhan tiukassa, kun maanantaina oli paljon pelätty paluu työelämään:) Hyvinhän se lähti sujumaan. Loma ja viikonloppuvapaat on niin pieni osa elämää, että se mitä se kaikki muu (työ ja arki-illat)  niiden ohella antaa on tärkeää.

Tällä viikolla illat ovat kuluneet muutamaan otteeseen rannalla ja sen lisäksi nenä kiinni kirjassa. Englanninkielistä lukemista kun tulla tupsahti ihan pyytämättä (Anastasia, kirjoittanut V.Megre). Yli kuukauden kovasti odottamani kirja tuli kirjastosta varaamisen seurauksena ja otin sen lomalla reissulle lukemiseksi mukaan. Suuri oli yllätys (ja pettymys) kun avasin kauan ja hartaasti odottamani kirjan ja se paljastuikin englanninkieliseksi. Ei ollut sanakirjaa matkassa ja en uskonut että lukemisesta mitään tulee. Kotona etsin sanakirjan kellarista ja kun aloin lukea kirjaa, huomasinkin etten tarvitse sanakirjaa lainkaan. Vaikka on muutamia vaikeita sanoja joita ei ymmärrä, niin lauseen luettua sen kokokonisuus kuitenkin paljastaa sanan merkityksen. Ja monesti kun hetken päästä palaa siihen sanaan, oivaltaakin mitä se tarkoittaa. Positiivinen yllätys! Nyt voin etsiä käsiini kaikki suomentamattomat jatko-osat:)

Vadelmia poimin viimeilsellä lomaviikolla. Mustikat olivat kuivuneet ja muistuttivat pieniä rusinoita.

Syksy pihallamme? Nousiaisissa oli tuttavan sääpäiväkirjan mukaan satanut viimeksi 26.6. Se on pitkä aika ilman vettä... En muista milloin meillä oilsi satanut ennen tämän viikon ja viime viikonlopun sateita. Tarpeeseen tuli!

Testailin Nellille sen vanhaa satulalaukkua. Lähinnä kiusantekoahan se oli, kun siitä on niin monta vuotta kun sitä on viimeksi pitänyt. Jos pitkälle lähtisi niin olisihan se kiva että koira itse kantaisi ruokansa ja vetensä, mutta meidän reissut on niin lyhyitä, että ihan hyvin voin ne itsekin kantaa ja antaa koitan kulkea ilman lastia. Kai se oppisi sitä mielellään kantamaan ja tuntisi itsensä tärkeäksi jos oikeen lähtisi vaeltamaan.

Tämän kesän viljelmät

Vesimeloni kukkii

Tomaatti kukkii ja vihreitä raakileita on näkyvissä, toivoa siis on:)

Kurkku on antanut jo viikon verran satoa ja ihanaksi yllätykseksemme runsaasti.

A piece of natur art tai jotain sinne päin:) Oltiin tänään uimarannalla ja kalliolla istuskellessa löyti pieni toukka. Oli hengissä ja sai siirron sammaleelle metsään...