Rakastunut nainen

Lauantaina puistossa vastaani käveli jotain joka sai katsomaan tarkemmin, antaa katseen viivähtää hetken. Vastaani käveli rakastunut nainen, siitä ei voinut erehtyä. Mistä tiesin että hän oli rakastunut... no se olisi näkynyt vaikka kilometrin päähän:) Hän puhui puhelimessa silmät tuikkien, hymy huulillaan ja kasvot hehkuivat säteillen sitä ihmeellistä taikaa. Vain rakkaus voi saada sellaisen hehkun aikaiseksi, ei epäilystäkään. Rakkauden tekosia, mikä voima sillä onkaan naisiin! Jokaisen naisen silmien tulisi tuikkia niin ja kasvojen hehkua. Eikä vain rakkauden alkumetreillä jolloin kaikki on uutta ja jännää, vaan ainiaan. Ja jopa (tai oikeastaan nimenomaan) myös ilman sitä miestä, rakkaudesta elämään ja siitä miten tuntee elämän rakastavan takaisin.

 Itselläni kaikenmaailman hehkut ja tuikkeet on olleet viime päivät vähän turhan tiukassa, kun maanantaina oli paljon pelätty paluu työelämään:) Hyvinhän se lähti sujumaan. Loma ja viikonloppuvapaat on niin pieni osa elämää, että se mitä se kaikki muu (työ ja arki-illat)  niiden ohella antaa on tärkeää.

Tällä viikolla illat ovat kuluneet muutamaan otteeseen rannalla ja sen lisäksi nenä kiinni kirjassa. Englanninkielistä lukemista kun tulla tupsahti ihan pyytämättä (Anastasia, kirjoittanut V.Megre). Yli kuukauden kovasti odottamani kirja tuli kirjastosta varaamisen seurauksena ja otin sen lomalla reissulle lukemiseksi mukaan. Suuri oli yllätys (ja pettymys) kun avasin kauan ja hartaasti odottamani kirjan ja se paljastuikin englanninkieliseksi. Ei ollut sanakirjaa matkassa ja en uskonut että lukemisesta mitään tulee. Kotona etsin sanakirjan kellarista ja kun aloin lukea kirjaa, huomasinkin etten tarvitse sanakirjaa lainkaan. Vaikka on muutamia vaikeita sanoja joita ei ymmärrä, niin lauseen luettua sen kokokonisuus kuitenkin paljastaa sanan merkityksen. Ja monesti kun hetken päästä palaa siihen sanaan, oivaltaakin mitä se tarkoittaa. Positiivinen yllätys! Nyt voin etsiä käsiini kaikki suomentamattomat jatko-osat:)

Vadelmia poimin viimeilsellä lomaviikolla. Mustikat olivat kuivuneet ja muistuttivat pieniä rusinoita.

Syksy pihallamme? Nousiaisissa oli tuttavan sääpäiväkirjan mukaan satanut viimeksi 26.6. Se on pitkä aika ilman vettä... En muista milloin meillä oilsi satanut ennen tämän viikon ja viime viikonlopun sateita. Tarpeeseen tuli!

Testailin Nellille sen vanhaa satulalaukkua. Lähinnä kiusantekoahan se oli, kun siitä on niin monta vuotta kun sitä on viimeksi pitänyt. Jos pitkälle lähtisi niin olisihan se kiva että koira itse kantaisi ruokansa ja vetensä, mutta meidän reissut on niin lyhyitä, että ihan hyvin voin ne itsekin kantaa ja antaa koitan kulkea ilman lastia. Kai se oppisi sitä mielellään kantamaan ja tuntisi itsensä tärkeäksi jos oikeen lähtisi vaeltamaan.

Tämän kesän viljelmät

Vesimeloni kukkii

Tomaatti kukkii ja vihreitä raakileita on näkyvissä, toivoa siis on:)

Kurkku on antanut jo viikon verran satoa ja ihanaksi yllätykseksemme runsaasti.

A piece of natur art tai jotain sinne päin:) Oltiin tänään uimarannalla ja kalliolla istuskellessa löyti pieni toukka. Oli hengissä ja sai siirron sammaleelle metsään...