Viikko sitten maalla käydessämme ihastelin Mammun kekseliäisyyttä leikata jäätelöpaketti kuorineen kahteen osaan, kun arvioimme syövämme vain osan. Niin jäljelle jäävä osa olisi helpompi laittaa takaisin pakkaseen. Mammu vitsaili, että "Kyllähän sitä kaikkea keksii kun on tällaiset hyvät munuaiset!" ja osoitti samalla päätään. Siihen Epukka lisäsi "...Ja kunnon sukulaiset!".
Välkky istui puussa päivystämässä, lintujen lentoja tarkkaillen... tai sitten kyttäsi ikkunasta koska me ymmärrämme lähteä kotiin häiritsemästä hänen ylhäisyytensä kotirauhaa.
Matkalla päivällä tullessamme näkyi kirkonkylän läheisellä pellolla muutama peura ja kotimatkalla yksi näkyi pimeässä illassa aivan tien reunassa pellolla. Turusta Helsiinkiin päin ajettaessa Piikkiön paikkeilla ennen isoa siltaa olevan metsikön yllä liiteli kotka!
Viikonlopun myrskyn jälkiä?
tiistai 19. marraskuuta 2013
Teimme junamatkan helsinkiin ja takaisin. Matkalla neulottiin pipoa ja herkuteltiin karkkipussilla, perillä ajeltiin ratikalla, käytiin akvaarioita tuijottamassa talon täydeltä, kierreltiin aseman seutuvilla ja lopulta paluumatkalla meno yltyi villiksi ja nauroimme katketaksemme poikien alkaessa esittää Rillit huurussa-sarjassa näkemiään juttuja. Laitettakoon viimeksi mainittu väsymyksen piikkiin...
Vedenalaisessa maailmassaan liikehtivät merihevoset, leikkisästi leijuen, halki vesikasvien koristaman kotinsa. Sympaattisen ja jotenkin salaperäisen näköiset olennot kiehtovat herkkyydellään. Tunnistamme naaraan ja uroksen, mikä ilahduttaa meitä.
Älykkyydellään yllättävä mustekala (koiran tasolla ongelmanratkaisukyvyissä), ravintoa syljellä oksan päältä alas ampuva kala ja aivan veden pinnan tuntumassa väijyvät pienet hait ovat jännittäviä. Picasso-kala saa meidät ihmettelemään Luojan värisilmää. Viereemme ilmestyy yllättäen opas juttelemaan kanssamme ja alkaa auliisti esittellä eri kaloja ja kertomaan niiden yksilöllisistä persoonallisuuksita, mikä itselleni ainakin oli yllättävää tietoa. Saimme todistaa mustasukkaisuusdraamaa, jossa naaraskala oli kuin nyrkin ja hellan välissä, toisin sanoen uroksen ja takalasin välissä. Uros kun oli niin huomionkipeä, ettei halunnut sitä jakaa naaraan kanssa. Vilkuttamalla saimme naaraan kiinnostumaan meistä ja se ui aivan kiinni lasiin katsomaan meitä, kunnes uros lipui salamana paikalle ja näykkien ajoi siippansa takaisin takalasin tuntumaan. Piraijat olivat säikyn tuntusia ja kuulemma paljon mainettaan säyseämpiä. Seuraavana päivänä olisi ollut niiden altaan siivous sukeltajan suorittamana, eiköhän selvinnyt siitä yhtenä kappaleena:)
Picasso-kala
Mustasukkaisuusdraamaa...
Luettua... Kolme mielenkiintoista kirjaa, joista kaksi reunimmaista kirjaston poistohyllystä ja keskimmäinen luennoitsijalta hankittu.
Rakkaani Everardo oli mielenkiintoinen tosikertomus rakkauden ja sitoumuksen voimasta, loputtomasta mutta sinnikkäästä taistelusta kohti alkuperäiskansan vapautta, byrokratian raadollisista hampaista loputtomana labyrinttina, johon yksi ihminen pienuudessaan hukkuu, toisaalta vahvuudesta ja tahdonvoimasta. Valtaapitävien kierous, välinpitämättömyys ja empatian puute turhautti.
Keskimmäinen kirja antaa monipuolisesti vinkkejä oman luontosuhteen vahvistamiseksi ja joitain eväitä ympäristökasvatukseen. Olin kuulemassa äänen parantavasta vaikutuksesta ja äänellä hoitamisesta, sekä vetovoiman laeista ja uusimmista tutkimustuloksista.
Orja-kirja oli kaikkein taidokkaimmin kirjoitettu, syvää elämänkokemuksen viisautta historian havinalla höystettynä. Kertomus juutalaisesta miehestä joka perheensä menetettyään päätyy orjaksi. Hän vaeltaa yksin vuorilla paimenena, kunnes rakastuu isäntänsä tyttäreen, jonka kanssa solmii karattuaan ja monien muiden vaiheiden jälkeen lopulta avioliiton. Liittoa varjostaa valheeseen kätketty ja siten jatkuvaa salailua vaativa totuus vaimon alkuperästä jota juutalainen yhteisö ei voisi hyväksyä. Kiintymykset ja menettämisen pelko tuntuvat "orjuuttavan" kaikkein eniten ja vapain hän tuntui olevan olessaan orja ja vaeltaessaan rajoitetussa ja "kahlitussa" vapaudessaan kun mitään menetettävää ei ollut.
Haave "susiretkestä" on nyt askelta lähempänä:) En muista kerroinko lapsuudenystävästäni joka meillä käydessään tässä alkusyksystä heti lupautui lähtemään mukaan yölliselle retkelle toiveena kuulla susien ulvontaa. Alkuperäinen suunnitelmamme oli samantien yöpyä laavulla, mutta päätimme tehdä ensin tutustumisen reittiin. Niinpä kiersimme viime lauantaina Pukkipalon reitin.
Mahtavinta oli vanha todellinen metsien metsä, jossa hyvin olisi voinut suden kuvitella vilahtavan jossain. Myös jylhät kalliot ja pehmeät sammaleet ihastuttivat. Grillauspaikan löytäminen hieman tuotti vaikeuksia. Kuivia polttopuita oli kiitettävästi, toisin kuin täällä läheisillä reteilyreittien laavuilla. Ainoastaan pitkospuut olivat pirun pitkät ja pahuksen liukkaat ...tuntui että ne jatkuvat loputtomiin ja ympäröivää luontoa ei voinut yhtään katsoa kun muuten olisi löytänyt itsensä osana sitä ympäröivää luontoa eli kosteikon katveesta pepullaan. Ensi kerralla tarvitsemme ehdottomasti mukaan myös kartan, jolloin ainakin grillauspaikan löytäminen varmaan helpottuisi ja voisi seurata missä kohtaa reittiä kulkee.
