Teimme junamatkan helsinkiin ja takaisin. Matkalla neulottiin pipoa ja herkuteltiin karkkipussilla, perillä ajeltiin ratikalla, käytiin akvaarioita tuijottamassa talon täydeltä, kierreltiin aseman seutuvilla ja lopulta paluumatkalla meno yltyi villiksi ja nauroimme katketaksemme poikien alkaessa esittää Rillit huurussa-sarjassa näkemiään juttuja. Laitettakoon viimeksi mainittu väsymyksen piikkiin...

Vedenalaisessa maailmassaan liikehtivät merihevoset, leikkisästi leijuen, halki vesikasvien koristaman kotinsa. Sympaattisen ja jotenkin salaperäisen näköiset olennot kiehtovat herkkyydellään. Tunnistamme naaraan ja uroksen, mikä ilahduttaa meitä.
Älykkyydellään yllättävä mustekala (koiran tasolla ongelmanratkaisukyvyissä), ravintoa syljellä oksan päältä alas ampuva kala ja aivan veden pinnan tuntumassa väijyvät pienet hait ovat jännittäviä. Picasso-kala saa meidät ihmettelemään Luojan värisilmää. Viereemme ilmestyy yllättäen opas juttelemaan kanssamme ja alkaa auliisti esittellä eri kaloja ja kertomaan niiden yksilöllisistä persoonallisuuksita, mikä itselleni ainakin oli yllättävää tietoa. Saimme todistaa mustasukkaisuusdraamaa, jossa naaraskala oli kuin nyrkin ja hellan välissä, toisin sanoen uroksen ja takalasin välissä. Uros kun oli niin huomionkipeä, ettei halunnut sitä jakaa naaraan kanssa. Vilkuttamalla saimme naaraan kiinnostumaan meistä ja se ui aivan kiinni lasiin katsomaan meitä, kunnes uros lipui salamana paikalle ja näykkien ajoi siippansa takaisin takalasin tuntumaan. Piraijat olivat säikyn tuntusia ja kuulemma paljon mainettaan säyseämpiä. Seuraavana päivänä olisi ollut niiden altaan siivous sukeltajan suorittamana, eiköhän selvinnyt siitä yhtenä kappaleena:)

Picasso-kala

Mustasukkaisuusdraamaa...

Luettua... Kolme mielenkiintoista kirjaa, joista kaksi reunimmaista kirjaston poistohyllystä ja keskimmäinen luennoitsijalta hankittu.
Rakkaani Everardo oli mielenkiintoinen tosikertomus rakkauden ja sitoumuksen voimasta, loputtomasta mutta sinnikkäästä taistelusta kohti alkuperäiskansan vapautta, byrokratian raadollisista hampaista loputtomana labyrinttina, johon yksi ihminen pienuudessaan hukkuu, toisaalta vahvuudesta ja tahdonvoimasta. Valtaapitävien kierous, välinpitämättömyys ja empatian puute turhautti.
Keskimmäinen kirja antaa monipuolisesti vinkkejä oman luontosuhteen vahvistamiseksi ja joitain eväitä ympäristökasvatukseen. Olin kuulemassa äänen parantavasta vaikutuksesta ja äänellä hoitamisesta, sekä vetovoiman laeista ja uusimmista tutkimustuloksista.
Orja-kirja oli kaikkein taidokkaimmin kirjoitettu, syvää elämänkokemuksen viisautta historian havinalla höystettynä. Kertomus juutalaisesta miehestä joka perheensä menetettyään päätyy orjaksi. Hän vaeltaa yksin vuorilla paimenena, kunnes rakastuu isäntänsä tyttäreen, jonka kanssa solmii karattuaan ja monien muiden vaiheiden jälkeen lopulta avioliiton. Liittoa varjostaa valheeseen kätketty ja siten jatkuvaa salailua vaativa totuus vaimon alkuperästä jota juutalainen yhteisö ei voisi hyväksyä. Kiintymykset ja menettämisen pelko tuntuvat "orjuuttavan" kaikkein eniten ja vapain hän tuntui olevan olessaan orja ja vaeltaessaan rajoitetussa ja "kahlitussa" vapaudessaan kun mitään menetettävää ei ollut.

,

Katsottua... hauska leffa!