"Tell me and I forget, teach me and I may remember, involve me and I learn" -Benjamin Franklin

Opinnot kasvatustieteestä on lähteneet onnistuneesti käyntiin. Etäopiskelu tämän koneen kanssa on ollut yllätyksekseni positiivinen oppimiskokemus. Pientä alkukankeutta oli kun olin ihan pihalla koko moodlesta ja en osannut mennä kirjautumaan tarpeeksi pitkälle, että olisin päässyt sinne kurssille kunnolla ihan sisälle asti (onneksi en ollut ainoa tai ehkä edes vähemmistöä jotka ei olleet hoksanneet tätä jujua). Myös ensimmäistä esseetä työstäessäni wiki-alueella olin painanut kirjoituskentän kokoruutu -tilaan ja siinä ei ollut mitään mistä tallentaa ja sitten alkoi jo ottaa päähän että pitääkö koko oma osuuteni työstä tehdä uusiksi, mutta aikani ihmeteltyä tajusin painaa sen takaisin pienemmäksi ja tallennusvalikko tuli näkyviin... Kun ei hoksaa niin ei hoksaa:)
Ensimmäisenä lähiopetuspäivänä pyörin tampereen asemalla edellisenä iltana googlemapsista paperille piirtämäni kartta kädessä, kun junan saapumisen jälkeen oli vain 10 min aikaa ehtiä koululle ja kaikki näytti paljon sekavammalta kuin kartalla. Onneksi satuin "törmäämään" opettajan täydennysopintoja suorittavaan naiseen liikennevaloissa ja hän oli ihan samaan suuntaan menossa ja johdatti koulun ovelle asti!

Opiskelu painottuu tutkimustietoon pohjautuvan lähdemateriaaliin tutustumiseen ja hankintaan mm. luentotallenteen muodossa tai kirjoista tai julkaistuista artikkeleista,väitöskirjoista tms töistä, joihin tutustumme, luomme omia mielipiteitä, käymme niiden pohjalta keskustelua tai kirjoitamme mielipidekirjoituksen perustaen ajatuksemme tai päätelmämme lähteisiin niitä tukevasti tai kritisoiden. Lopuksi tämän pohjalta aiheesta työstetään ryhmäessee. Ideana on antaa opiskelijan luoda omia merkityksiä aiheeseen. Tenttejä ei siis ole ollenkaan.

Yllätyksekseni oppimisympäristö tietokoneella on tuntunut toimivalta ja asianmukaiselta. Se tarjoaa mahdollisuuksia vuorovaikutukseen useammilla eri keinoilla, niin chatissa kuin keskustelupalstalla ja ryhmätehtävän työstämiseen tarkoitetulla wiki-alueella. Itselläni tämä tietotekninen osaaminen on todellakin hyvin rajallista, mutta silti homma on toiminut hienosti. Kuitenkin tämä tietokoneen kautta toimiminen tuntuu jotenkin kovin rajoittuneelta ja alkeelliselta. Huomaan että tämä voi täydentää perinteisempää vuorovaikutusta, mutta ei korvata sitä. Keskusteluyhteisöt mahdollistavat toki vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä, mutta silti se jättää monia kokemuksellisia ja vuorovaikutuksessa merkityksellisiä tasoja hyvin pintapuolisiksi. Vaikka moodle kiva ja tosissaan toimiva onkin, uskon että sillä olisi mahdollisuuksia ja potentiaalia olla vielä viihtyisämpi, innostavampi ja jotenkin herätä henkiin. Mietin myös voisiko sillä olla oppilaita aktivoivampi rooli esimerkiksi tiedon lisähankinnassa ja mahdollisesti sen mukaan mihin suuntaan ryhmän/oppijan mielenkiinto kohdistuu.

Kuluneella kurssilla olemme tutkineet opetuksen paradigmojen muutoksia, oppimiskäsityksiä ja koululaitoksen sosiaalistavaa ja  yhteiskunnan jäseneksi liittävää tehtävää. Mielenkiintoista on ollut mielestäni peilata näitä asioita omiin kokemuksiin, ryhmän muiden jäsenten kokemuksiin, nykyiseen todellisuuteen ja myös oppia kirjoittamaan esseetä ja saada eri tutkimustulokset ja omat ajatukset käymään vuoropuhelua keskenään. Toisaalta välillä on tuntunut että tietoa ei ole tarpeeksi ja kyky etsiä tai saada sitä on rajallinen -kirjastosta ei löydy kirjoista kaikkea tai sitä pitää yrittää löytää eri asiayhteyksissä ja rivien välistä. Myös pohtiessa erilaisia asioita, esim. ympäristökasvatuksen mahdollisuuksia ja haasteita mediakulttuurin valtaamassa informaatioyhteiskunnassa tai sosiaalisen median vuorovaikutusta edistävien/tukevien vaikutusten merkitystä, olisi ollut hauskaa jos moodle olisi vaikka aktiivisesti tarjonnut uusia lähdemateriaaleja käyttämämme sanaston pohjalta. ...Esimerkiksi tutkimustuloksia sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta vuorovaikutuksesta, sen luonteesta ja miten dialogisuus siinä toteutuu, tukeeko se yksilön vuorovaikutustaitojen kehitystä ja jos tukee niin vaan verkossa vai myös todellisuudessa eli kasvokkain kohtaamisessa, entä vaikutukset ryhmässä toimimisen taitoihin. Ympäristökasvatuksen kohdalla esimerkiksi tietoa erilaisista mahdollisuuksista hyödyntää tietotekniikkaa sen viemisessä koululuokkiin tai osaksi oppiainesisältöjä. Sama kiinnostaisi kriittisen medialukutaidon kohdalta... En ainakaan omien lasten oppiaineissa ole sellaista juurikaan huomannut ja se olisi kuitenkin tärkeä taito osata. Toisaalta moodlen tarvitsisi olla lisämateriaalia tarjotessaan sillä tavalla älykäs että se osaisi hakea oikeita merkityksiä ja asiayhteyksiä tarjotakseen asiaan kuuluvaa materiaalia ilman että uuvuttaisi loputtomalla materiaalitulvan tarjonnalla. Myös ympäristökasvatuksen näkökulmaa pohtiessa olisi ollut mielenkiintoista tietää nousiko aihe muissa oppimisryhmissä esille keskusteluvaiheessa ja millaisissa merkityksissä. Ehkä jonkinlaista vertaistukea kokemusten jakamiselle olisi myös kiva olla tarjolla, vaikka henkilökohtaista palautetta saakin keskustelufoorumissa kun mielipiteet ja ajatukset käyvät keskustelua keskenään.Todennäköisesti tällaiselle kuitenkin on jokin este ja syy miksi tällaista ei ole ja on huono idea. Taitaa olla kyseessä vain sopeutumisvaikeudet uuteen tapaan opiskella ja tuntuu ihmeelliseltä miksi tietoyhteiskunnassa tiedon (oikean asiatiedon) saaminen on vaikeaa tai ainakin turhauttavaa kun kaikkea muuta tietoa tulee joka tuutista....

Hienoa kuitenkin että osaan itselleni ihan uudenlaista oppimisympäristöä käyttää, koska olin hyvin epäluuloinen taitojeni ja kykyjeni suhteen edes oppia sitä ennen opintojen alkua ja kuitenkin homma oikeesti toimii ja on tosi mielenkiintoista, jeee:) Myös työn puolesta ja harrastuksen puolesta on ollut mielenkiintoisia koulutuksia, jälkimmäisestä on jälleen huomenna. Tuntuu että innostuminen ja se että oma ymmärrys lisääntyy, antaa voimaa ja aktivoi muutenkin. Vaikka suhtaudun epäluuloisesti tähän koko koneeseen, sen ihmiskunnalle hyvää tekevä mahdollisuus perustuu ehkä juuri siihen että se voi lisätä ihmisten ymmärrystä erilaisista ilmiöistä, erilaisuuden kunnioittamisesta ja auttaa moninaisuuden avoimesti lisääntyessä ihmisiä löytämään laajemmassa mittakaavassa ja avoimemmin omaa identiteettiään. Toisaalta pelkään että tämä kuihduttaa loputkin taidot aidosti kohdata toisia ja eri ammattialat koneellistuvat yhä enemmän. Muutenkin ihmisiä vaaditaan suorittamaan asioita kuin tunnekylmät ja tehokkaat koneet. Kaikki on kuitenkin mahdollista ja täytyy vaan uskoa hyvään. ...Ja itseni kohdalla ainakin ihan ensin uskoa että voi se vanhakin koira kyllä oppia uusia temppuja;) 

TV addiktio?

Tottahan toki jokaisen vastuuntuntoisen kissanomistajan tulee tarjota lemmikilleen asianmukaisia virikkeitä. Niinpä me Nossen kanssa nautimme taas visuaalisesta luontoelämyksestä luontodokumentin merkeissä....





Saalistimme apinoita tyyliin nappaan sitä hännästä!


Kun saalistustaktiikka ei tepsinyt, soluttautui Nosse apinoiden joukkoon tyyliin kyllä se läpi menee että olen yksi niistä juomalammikolla...


Hmm. tuollaista valeasua mulla ei taida olla -pohtii Nosse Elviksen liittyessä seuraan (ylemmässä kuvassa oleva jalkalampun varjostin voisi kyllä mennä läpi:))


Missä ne tyypit oikeesti on? Täällä takana??



Ja miltä näyttää kun on tuijottanut toosaa illalla liian myöhään?
-Tältä näyttää!!
 


Tarjokaamme siis parempia virikkeitä... autoleikki pitää mielen virkeänä ja pyörät pyörimässä:)

Metsässä...

Auringonsäteiden lämpö sai taas virkoamaan tästä joka talvisesta koomasta -ja tuntuu että ehkä tästä elämästä vielä jotain tulee:)
Tasaisen harmaa taivas tuntui ankkuroineen itsensä tämän maan ylle koko talveksi. Eikä se sinänsä haittaa, mutta myös muun elämän pitäisi voida antaa sille myöten ja antaa mahdollisuus ihmisille niin halutessaan hortoilla kaikessa rauhassa myös siinä pään sisälle ulottuvassa sumumaisemassa. Tämä arki vaan tuntuu vaativan että pään sisällä pitää olla kirkasta ja selkeetä että pystyy kaiken tekemään. No, nyt ulos tankkaamaan valohoitoa! Hetken jo äsken pihakalliolla istuskelin Nellin kanssa. Se vaan on kuin joku lämpöohjattu ohjus ja kaikki kakkakasat vetää sitä puoleensa kuin magneettia. Ja se kun nauttii niistä ulkoisesti kieriskelyn merkeissä ei nämä valohoidot sen kanssa ole kovinkaan rentouttavia ...tai ainakaan hajuttomia.

Viikonloppuna kävimme lauantaina ja sunnuntaina kävelyllä ennestään tuntemattomassa metsässä. Oli upeita vanhoja puita, kunnon metsää, jossa pieni polku johdatti uusiin tuntemattomiin maisemiin ja mielenkiintoista nähtävää riitti. Kokeilimme myös geokätkentää luomalla tunnuksen, lataamalla puhelimeeni sellaisen kätköille navigointi ohjelman ja löysimmekin tästä lähistöltä kaksi kätköä!

Kaksi tikkaa koputtelivat puuta. Myös pihametsässämme asuu yksi tikka ja sen puuhia on ihanaa seurailla aamuisin ja iltaisin koiran kanssa kulkiessani. Sen pieni nokka saa koko suuren männyn vavahtelemaan ja tärisemään. Innostun aina kun bongaan linnun koputtelupuuhissaan ja menen nojailemaan sen hakkaamaan puuhun. On uskomatonta miten niin pienellä linnulla voin olla niin kovaääninen ja tärisyttävä vaikutus niin suureen puuhun. Välillä niiden näkee hakkaavan katulamppuja, mutta luulen sen olevan joku egon pönkittämisjuttu että mahtailevat toisilleen tai koittavat saada huomiota tyttötikoilta.

Mesässä on aina jotain jännää uutta nähtävää tai löydettävää...

...kuten tällaisia upeita kepin palasia, joissa joku ötökkä on kaivanut upeita piirroksia. Mielestäni ne on todella mahtavia! Olisi mielenkiintoista tietää mikä saa toukan tekemään juuri tietyn muotoisia jälkiä, onko niillä "tietoisuutta" siitä mitä ne ovat tekemässä ja miten nuo jäljet ovat keskenäänkin niin eri näköisiä eli niillä ei ole mitään tiettyä "kaivautumis tai nakertamis menetelmää". Ehkä pitääkin harkita toukkatieteilijäksi ryhtymistä nykyisten kasvatustiedeopintojen sijaan:)