Metsässä...

Auringonsäteiden lämpö sai taas virkoamaan tästä joka talvisesta koomasta -ja tuntuu että ehkä tästä elämästä vielä jotain tulee:)
Tasaisen harmaa taivas tuntui ankkuroineen itsensä tämän maan ylle koko talveksi. Eikä se sinänsä haittaa, mutta myös muun elämän pitäisi voida antaa sille myöten ja antaa mahdollisuus ihmisille niin halutessaan hortoilla kaikessa rauhassa myös siinä pään sisälle ulottuvassa sumumaisemassa. Tämä arki vaan tuntuu vaativan että pään sisällä pitää olla kirkasta ja selkeetä että pystyy kaiken tekemään. No, nyt ulos tankkaamaan valohoitoa! Hetken jo äsken pihakalliolla istuskelin Nellin kanssa. Se vaan on kuin joku lämpöohjattu ohjus ja kaikki kakkakasat vetää sitä puoleensa kuin magneettia. Ja se kun nauttii niistä ulkoisesti kieriskelyn merkeissä ei nämä valohoidot sen kanssa ole kovinkaan rentouttavia ...tai ainakaan hajuttomia.

Viikonloppuna kävimme lauantaina ja sunnuntaina kävelyllä ennestään tuntemattomassa metsässä. Oli upeita vanhoja puita, kunnon metsää, jossa pieni polku johdatti uusiin tuntemattomiin maisemiin ja mielenkiintoista nähtävää riitti. Kokeilimme myös geokätkentää luomalla tunnuksen, lataamalla puhelimeeni sellaisen kätköille navigointi ohjelman ja löysimmekin tästä lähistöltä kaksi kätköä!

Kaksi tikkaa koputtelivat puuta. Myös pihametsässämme asuu yksi tikka ja sen puuhia on ihanaa seurailla aamuisin ja iltaisin koiran kanssa kulkiessani. Sen pieni nokka saa koko suuren männyn vavahtelemaan ja tärisemään. Innostun aina kun bongaan linnun koputtelupuuhissaan ja menen nojailemaan sen hakkaamaan puuhun. On uskomatonta miten niin pienellä linnulla voin olla niin kovaääninen ja tärisyttävä vaikutus niin suureen puuhun. Välillä niiden näkee hakkaavan katulamppuja, mutta luulen sen olevan joku egon pönkittämisjuttu että mahtailevat toisilleen tai koittavat saada huomiota tyttötikoilta.

Mesässä on aina jotain jännää uutta nähtävää tai löydettävää...

...kuten tällaisia upeita kepin palasia, joissa joku ötökkä on kaivanut upeita piirroksia. Mielestäni ne on todella mahtavia! Olisi mielenkiintoista tietää mikä saa toukan tekemään juuri tietyn muotoisia jälkiä, onko niillä "tietoisuutta" siitä mitä ne ovat tekemässä ja miten nuo jäljet ovat keskenäänkin niin eri näköisiä eli niillä ei ole mitään tiettyä "kaivautumis tai nakertamis menetelmää". Ehkä pitääkin harkita toukkatieteilijäksi ryhtymistä nykyisten kasvatustiedeopintojen sijaan:)