Pääkaupunkiseudulla

 Teimme lasteni, Päivin ja Juhon kanssa retken Helsinkiin. Juholle junamatka oli elämänsä ensimmäinen. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli aika voimakas. Bussilla suuntasimme ensin rautatieasemalle ja junan kyytiin. Matka vierähti nopeasti hauskassa seurassa ja rautatieasemalla veimme rinkkamme ja teltan aseman säilytyslokeroihin ja kartat löydettyämme lähdimme suunnistamaan kauppatorille. Siellä nousimme Korkeasaaren lauttaan ja suuntasimme kohti eläimiä. Saamme todennäköisesti kiittää tuulista säätä siitä, että eläimet olivat todella aktiivisia ja erityisesti leijonien leikkejä oli mahtavaa seurata. Ne painivat keskenään, jahtasivat toisiaan ja repiä kiskoivat maisemointikangasta irti maasta. Apinoilla oli poikasia ja niiden leikkejä oli hauska seurata. Riikinkukoilla taisi lempi leiskua sydämissään, kun kiljuivat kovaan ääneen pyrstösulat pystyssä ja värisyttivät niitä. Oli aika hurjan näköistä ja kuuloista. Jonu "kunnostautui" urheudessaan siivekkäiden suhteen ja sai muutamaan otteeseen painella niitä pakoon. Ensimmäinen kohtaaminen sattui kanadan tai valkoposkihanhen kanssa, kun sellainen lähti jahtaamaan liian lähelle uskaltautunutta,uhkarohkeaa onnettomasti esittänyttä Jonua. Jonu lähti karjuen juoksemaan lintua pakoon ja oli törmätä kahteen vastaantuleavaan samanikäiseen tyttöön. Heitä nauratti kovasti pojan pakomatka. Seuraava kohtaaminen tapahtui riikinkukon kanssa, kun Jonu poseerasi sen vieressä linnun istuessa aidalla. Lintu alkoi kiljumaan ja niinpä kuvalle tallentui jälleen lintua pakoon säntäävä poikapolo.



 

Palattuamme Korkeasaaresta kävimme Raxissa syömässä, jossa mahtavinta taisi olla jälkkäribuffet ja teimmekin kaikki mahtavia jätskiannoksia. Sitten kävimme hakemassa tavarat rautatieaseman säilytyksestä ja lähdimme tutkimaan miten metrolippuja hankitaan ja mistä metro leirintäalueelle lähtee. Hienosti kaikki sujui ja niin matkasimme metron kyydissä leirintäalueelle. Olimme siellä yhdeksältä illalla ja hienosti saimme teltankin pystyyn. Tiiviissä tunnelmassa neljän hengen teltassa nukuimme kohtalaisen hyvin ja eipä ainakaan paleltanut. Oli vain hupaisaa kun kahden hengen porukoilla oli meitä reilusti isommat teltat. Maisemallista viihtyvyyttä hieman latisti lähellä kohoavat kerrostalot ja metron meteli, mutta huoltotilat olivat toimivat. 

Aamulla suuntasimme taas metroon ja viemään kamppeet rautatieaseman säilytykseen, jonka jälkeen fazerin kaffela houkutteli meidät aamupalalle. Taisin olla aika räjähtäneen näköinen, kun myyjä kehtotti hakemaan kahvia niin monta kupillista lisää kun vain haluaa:) Aamupalan jälkeen matkasimme jälleen kauppatorille ja Suomenlinnan lauttaan. Nautimme upeista maisemista, kesätuulesta ja taivaalla liitävistä lokeista. Perillä poikakolmikko juoksenteli tunneleissa ja hyppivät ikkunoista ulos, kävivät sukellusveneessä, tutkivat tykkejä ja kesyttivät lokkeja. Museomakasiini oli mielenkiintoinen ja he tykkäsivät kun saivat kokeilla sotilaiden asuja. Paluumatkan jälkeen kävimme lelukaupassa ja ruokailemassa, ennen kun suuntasimme jälleen rautatieasemalle kotiin lähtöä odottelemaan. Matka oli tosi hauska ja nuoriso mitä mahtavinta matkaseuraa! Heillä oli niin hassut jutut ja touhut.

Loma on edennyt leppoisasti kulttuurillisten elämysten ja liikunnan siivittämänä. Yrittin kirjastosta saada luettavaksi kasvatustieteen aineopintojen kirjoja (sain perusopinnot kevällä tehtyä loppuun), jotta voisin niihin jo etukäteen tutustua, mutta ne ovat kaikki lainassa ja en nyt vielä ainakaan lähtenyt varaamaan. Eilen pyöräilin turkuun harrastukseni työnohjaukseen ja ilmeisesti kyykkyilystä ei ole ollut juurikaan hyötyä, koska illalla reidet ja pakarat olivat niin kipeät että en meinannut unta saada. Matkalla tosin oli vastatuuli molempiin suuntiin ja käytiin vielä illalla Heidin kanssa sauvakävely lenkki, mutta olisin luullut työmatkapyöräilynkin luoneen edes jotain pohjakuntoa. Pitäisi tosissaan alkaa liikkumaan taas enemmän. Lasten vesiliikunta tyssäsi Jonun osalta silmätulehdukseen ja yskään, mutta toinen sissi jatkaa sinnikkäästi vielä tämän viikon uimisiaan.

Samainen nuoriso on pitänyt kulttuurillisesta annista huolta tarjoten mahtavan showiltaman viime tiistaina. Alakerran Aaduliinan ja hänen ystävänsä kanssa pojat loihivat muutamana iltana eteisen lattialla kokoontuen monipuolisen ja upean esityksen. Näin tytöt esiintymisleikissä yhtenä iltana koiralenkiltä tullessani ja ehdotin että järjestäisivät joku kaunis ilta esityksen. Tytöt innostuivat ajatuksesta ja pyysivät pojat mukaan. En olisi ikinä uskonut että saisivat aikaan noin mahtavan illan, jossa oli korttitemppuja, tanssiesitys, teatteriesitys, jumppa johon kaikki osallistuivat, runo ja loppuvenyttely. Lippuja myytiin 1 eurolla (hintaan sisältyi pikku popparit) tai 3 euron vip lippu paremmille paikoille ja isoilla poppareilla. Esiintymislavana toimi pihalla sijaitseva vanha talon kivijalka ja tuolit he olivat asetelleet sen eteen, vip paikat vähän edemmäksi. Väliaikoja oli ruhtinaallisesti (yhetensä neljä!), jolloin oli myynnissä menhua, kahvia ja vaahtokarkkeja grillausmahdollisuudella. Ensin pojat esittivät korttitemppuja ja sen jälkeen tytöt esittivät tanssiesityksen. Tämän jälkeen oli ensimmäinen väliaika, jonka jälkeen he esittivät näytelmän karvisesta, oskusta, rankkurista ja hiirestä.  Sitten oli tyttöjen "jumppa" esitys johon yleisön tuli osallistua. Siinä soi joku biisi, jossa piti hypätä ilmaan aina kun laulettiin Jump! Tämän jälkeen oli runo ja lopuksi kaikki neljä nuorta pitivät loppuvenyttelyn rauhallisen musiikin soidessa. Mielestäni hienoa oli näin monipuolinen esitystarjonta ja mahtavaa se, miten nuoret saivat kaikki aikuiset mukaan jumppaan ja loppuvenyttelyyn. Kiltisti kaikki neljä katsomossa ollutta miestäkin venyttelivät ja hyppivät kiltisti mukana -upeaa! :)

Laitoin tänä vuonna siemenet multaan jo tosi aikaisin ja liian pian ikkunalauta tuli niille ihan liian pieneksi kasvupaikaksi isompiin ruukkuihin siirtymisen myötä. Niinpä jouduin laittamaan tomaatit, vesimelonit, kurkut ja kesäkurpitsat jo toukokuun alusta ulos pieneen kasvihuoneeseen ja senkin jäädessä pieneksi siirtyi osa kasveista pihalle maahan jo toukokuun puolen välin jälkeen. Peittelin joka ilta kasvihuoneen kolmella peitolla, jotta kestäisivät yön miinusasteet ja ihmeekseni ne selvisivät hengissä. Kasvimaakin on aika pieni ja siksi laitoin muutamia taimia myös metsään kasvamaan. Tämä on nyt tällaista kokeilua ja saa nähdä tuleeko tästä yhtään mitään. Pojat istuttivat myös kurkun, kesäkurpitsan ja auringonkukan siemeniä. Yritettiin toimia Anastasian ohjeiden mukaan ja se oli tosi hassua sekoilua. Hyvin ne lähti kasvamaan.

Tammet on selvinneet talvesta! Käyvät ulkoilemassa päivisin.

Kesäloma

Taas se alkoi, ihana loma vailla päätä tai häntää ja sillä tavalla päämärättömänä alkoi pyörimiseni lomatunnelmissa kun en tiennyt mitä tehdä ja miten oikein olla, kun ei ole mitään pakollista menemistä. Niinpä sitten alkuviikon nousin kahdeksalta kellon soittoon, kävin aamulenkillä koiran kanssa tehden kyykkytreenaukset ja muut epätoivoiset yritykset lihaskunnon kohottamiseksi, venyttelin joogamatolla ja sitten ihanan kahvin porottaessa pannuun herättelin uinnin tekniikkakurssille suuntaavan nuorison. Eilen tuli toiminnallinen piikki, kun heräsin vasta yhdeksältä ja päiväjärjestyksen ollessa sekaisin sinkoilin joka suuntaan. Pesin pyykkiä  ja ripustin sitä ulos myrskytuulen tavoin puhaltavan tuulen heittäessä niitä vaatteita alas narulta lähes samaan tahtiin. Imuroin, laitoin astiapesukoneen ja vaihdoin lakanat kaikkiin sänkyihin. Kahdeltatoista poikien kaveri Juho soitti ja malttamattomana tiedusteli joko pojat ovat saapuneet kurssilta. Vaikka kaverit ei vielä olleet kotona, hän päätti lähteä jo polkemaan meille päin odottelemaan. Hetken kuluttua hänen äiti soitti ja kertoi kaverin jääneen lukkojen taakse pihalle ilman avaimia, reppua ja pyörää. Onneksi hänen pappa oli lähistöllä ja kävi tuomassa Juhon meille. Poikia odotellessa värväsin Juhon matonpesu apuriksi ja hänen toimiessa vesiletkun säätelijänä ja kantoapuna pesimme yhteistuumin olohuoneen maton pihalla:) Annoin hänelle palkkaa ja kävivät poikien kanssa myöhemmin ostamassa jätskit. Sillä aikaa kävin Nellin kanssa lenkillä kyykkyhyppelyineen ja sen jälkeen Nellikin sain tuntea nahoissaan tehokkaan lomatunnelmani, kun joutui suihkuun saippuapesulle. Sen jälkeen olikin aika rentoutunut olo, kun kun päivän säheltämiset alkoivat tuntua ja loppupäivän maltoin jo ottaa rennommin. Onneksi muutenkin tulin järkiini iltaan mennessä (ei siihen mennyt kuin neljä päivää!)  ja nyt mielessä on taas kesäloman ehkä keskeisin tarkoitus: rentoutua!

Töissä on ollut mukava vuosi ihanien työkavereiden ja lasten parissa. Meillä on ollut tosi hauskaa yhdessä, vaikka välillä toki raskastakin. Työssä onneksi on helpompaa muistaa olla läsnä ja tässä hetkessä ilman kirettä ja uskon lasten auttavan siinä, kun he taitavat tämän ilman mitään vaikeuksia. Uskon että aikuisilla on paljon opittavaa lapsilta. Viimeisen viikon hauskimpia juttuja oli, kun soitin aamupalalta kotiin pojille ja pyysin laittamaan koiralle uutta vettä ja avaamaan kasvihuoneen oven ennen kouluun lähtöä. Puhelun jälkeen eräs kaksivuotias tyttö ilmoitti tärkeänä "Se oli mun äiti!" (jolle olin sotitanut). Siihen saman ikäinen pikkupoika totesi närkästyneenä "Eikä ollut, se oli Idan koira!". Meillä aikuisilla oli tosi hauskaa kun ajateltiin että olin soittanut Nellille että laitappas vettä kuppiisi ja käyppä avaamassa kasvihuoneen ovi:) Kaikki muut ryhmät tekivät kevätretken naantaliin tai ruissaloon, me teimme sen läheisen jäähallin takaiseen pusikkoon. Työnsimme sinne kolmet kahden istuttavat rattaamme ja isoimmat roikkua raahustivat mukana työntöaisoisat kiinni pitäen. Horjuen ja pyllähdellen kahlasimme halki heinikon ja kiipesimme korkealle kalliolle pienimpiä kädestä kiinni pitäen ja isompia pepusta ylös työntäen. Vaikka kohteemme oli vaatimaton ja matkantekomme vähintään epäilyttävän näköistä, oli meillä oikeaa seikkailutunnelmaa ja hauskaa. Lopulta pääsimme kalliolle ja aloimme kerätä risuja ja käpyjä isoksi nuotioksi. Kaikki lapset ja aikuiset keräsivät innoissaan, kunnes meillä oli iso kasa valmiina. Emme sytyttänyt sitä tuleen, vaan asensimme puhelimeni ja työkaverin kaiuttimen risukasaan ja niinpä nautimme retkieväät huopien päällä soivasta nuotiosta nauttien. Työkaveri oli ladannut puhelimeensa valmiiksi sopivaa musiikkia, mutta se oli unohtunut kotiin, joten turvauduimme puhelimeni spotify löytöihin. Sokka irti smurffiversiona sai meidät eväiden jälkeen tanssimaan nuotion ympärillä:) Kerroin työkavereille miten oltiin omien lasteni ja heidän kahden kaverin kanssa muutama vuosi sitten yhden purjehduksen jälkeen ajamassa kotia kohti (kaverit oli tulossa meidän pihalle telttaan yöksi) , radiosta soi sokka irti ja me laulettiin kaikki viisi sitä ihan täysillä tuulen puhaltaessa avonaisista ikkunoista sisään. Tuollaiset hassutukset, yhteislaulut ja tanssit, on ihan parhaita mistä jää ihanat muistot!

Tänään olen löytänyt taas "sisäisen rauhan", käynyt metsäkävelyllä vasta yhdeltätoista (tosin tunnollisesti kyykyt tehden) hitaasta aamusta nauttien, istahdin kirjoittamaan tätä hetkeksi jotta jää tunnelmat talteen syksyn sateissa luettavaksi ja kohta alan ruokaa laittamaan. Astiapesukonneenkin meinaan vasta illalla laitaa (suorastaan vastuutonta lusmuilua!). Ehkä ruuan jälkeen poljemme kauppaan kesävaateostoksille lasten kanssa ja illalla ystäväni Heidin kanssa on suunnitelmissa mennä ehkä melomaan. Heidi ei ole ennen käynyt ja epäili poistuvansa kajaakista eskimokäännöksellä. Lupasin tilata nosturin jos muu ei auta:) Katsotaan mitä päivä tuo tullessaan, ainakin aurinko paistaa ja vailla päämäärää kaikki on mahdollista ja sivupolut harha-askelineen sallittua!