Olin tänään hiihtämässä poikien, Päivin, Juhon ja Janinan kanssa Maskussa. Kaksi tuntia siinä meni ja matkaa tuli varmaankin noin kuusi kilometriä. Eka lenkki meni niin että Janina, Juho ja Jonu painoivat edellä kovaa vauhtia ja Epukka narisi kuin ruosteinen ovi että ei jaksa enää yhtään. Eipä sitä voinut matkanvarrellekaan jämähtää ja lupasin auton avaimet hänelle jos menee kuin hurrikaani niin ettei me pysytä perässä. Joten päästiin lopulta onnellisesti takaisin autolle eväistä nauttimaan. Oli kuumaa kaakaota ja pullaa. Pojat istuivat meidän auton takakontissa kaikki kolme ja eipä siinä kauaa mennyt kun mönkivät tapapenkin kaadetun keskipenkin ylitse ja auto oli kuin mikäkin sisäseikkailupuisto. Aina sitä pitää jotenkin vetää överiksi:) Seuraava kierros tehtiin niin, että tällä kertaa Epukka paineli etujoukoissa ja Jonu piti meille seuraa kertomalla netissä näkemistään kuvista tuunatusta rellusta (samaa mallia kun omamme) ja miten se oli voittanut bemarin kilpa-ajossa. Huomenna aamupäivällä on suunnitteilla uusi hiihtoretki läheisillä laduilla lähtien meidän pihalta. Haaveiltiin menevämme majalle missä saa ostaa munkkia, mutta tarkistaessani latureittiä netistä siinä sanottiin sinne pääsevän vain luistelutekniikalla. Ehkä siis täytyy tehdä suunnitelmiin muutos.
Torstaina ja perjantaina piti keksiä jotain puuha pikkuisille kun oli pakkasta ja liikkeessä oli pysyttävä. Keksimme alkaa istuttaa puita. Niinpä käytiin keräämässä maasta muutama myrskyn katkoma oksa kerrallaan ja istutettiin ne pihalle. Siinä riitti mielenkiintoista puuhaa ja pysyttiin kaikki lämpiminä kun oltiin liikkeessä. Seuraavana päivänä juuri neljä vuotta täyttänyt tyttö sanoi ilahtuneena että hei, tulkaa katsomaan kun nämä puut on yön aikana kasvaneet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti