Räjähtävä arvoitus ja pieneliöitä

Mikä tämä on?

Ja mikä tämä? No pommejahan ne ovat äitienpäivän kunniaksi:) Ihmemiehen katsomisella on räjähtäviä vaikutuksia pieniin miehiin. Näissä pommeissa kuulemma räjähdysaktiivista väreilyä. Sain onneksi myös vähän vaarattomampia ja vähemmän räjähteleviä lahjuksia, kuten ihanat itse koristellut kahvikupit ja huovasta tehdyt rintakorut.



Mustikan varpuja kukkimassa



Onneksi ne vuorenkilvet alkoivat kukkia. Pelkäsin jo olleeni liian ankra siistimisoperaatiossa.

Petonirenkaaseen olin suunnitellut mansikka tai salaattipenkkiä, mutta tyhjentäessäni sitä vanhasta mullasta sieltä paljastuikin valtava muurahaispesä ja muutamia muita pieneliöitä mm. tuhatjalkaisia. Viime viikolla olin yhtenä päivänä töiden jälkeen jäänyt sukkiksissa ja mekossa pihalle, tarkoituksena pikaisesti ennen lasten kotiin tuloa kuljettaa muutama kottikärryllinen vanhaa juurakkoista multaa pois, mutta siitä tulikin pitempi taistelu. Isoja mustia muurahaisia oli kuhisemalla ja kiipeilivät kottikärryissä ja betonirenkaan reuhoilla. Lopulta kävin vainoharhaiseksi ja tuntui että muurahaisia oli joka paikassa. Tänään kävin lopullisen taistelun kaatamalla 30 l kiehuvaa kuumaa vettä niiden päälle jotka olivat jäljelle jääneet. Raakalaismaista mutta epätoivoista. Ovathan ne muurahaiset asustaneet siellä ties kuinka kauan ja sitten tulen rikkomaan niiden rakennelmat ja käytävät. Siirsin niitä niin paljon pois kun jaksoin lapioida ja multaa irtosi. Nyt on selkä kipeä ja hommaa ei helpottanut se, että kottikärryjen rengas oli puhki ja multakuormat aika painavia kun tyhmänä lastasin aina liian täyteen. Muurahaisten lisäksi sieltä on löytynyt puoliksi maatunut naisten juhlakenkä ja lasinpalasia, peltiä ja muovia ja nyt ohuen multakerroksen alla tiilen palasia.... ilmeisesti ajalta jolloin betonirengasta on pidetty roskiksena tai nuotionpaikkana roskien polttoon tms..

Kyllä sinne liikehdintää jäi vieläkin...

Äitienpäivänä kävimme maalla ja otin sieltä roskapussillisen multaa mukaan että sain suojattua valolta purkkien läpi kasvaneet taimien juuret. Avulias Jonu lapioi multaa multakasasta ja katselin vieressä kun kastemato toisensa jälkeen päätyi myös pussiin kaupunkilaismadoksi. Nyt sitten on matoviljelmät taimilaatikoissa ja muurahaisviljelmät salaattipenkissä... Kesäkuun alusta suunnittelin taimet siirtäväni ulos. Jonu kävi entisen luokkakaverinsa luona kylässä ja sain kaverin äidiltä yhden chilin taimen. Nyt tiedän miltä taimien kuuluisi näyttää ja millaisessa purkissa olla. Ja sen miltä voi taimien kasvatus näyttää kun on  lasitettu viherhuone - Näyttää ihanalta:)

Kun sitä multaa kärräsin niillä rikkinäisillä kottikärryillä kuorman toisensa jälkeen, aloin miettiä että mikä puutarhan hoidossa ja kasvien kasvattamisessa ihmistä oikein kiehtoo. Mikä saa ihmisen kylvämään siemeniä ja kyykkimään tuntitolkulla rikkaruohoja nyppimässä tai yleensä vain kasvattamaan omaa satoa. Ja jatkamaan vaikka kaikki olosuhteet alkaa olla onnistumista vastaan.

Olenko luovuttaja jos nyt laitan taimet roskiin ja annan olla, vai olisiko se vain yksinkertaisesti järkevää. Olen yrittänyt opetella, että jos olosuhteet eivät ole jollekin asialle suotuisat ja asia ei ota onnistuakseen, ei ole sen aika ja sen on annettava olla. Välillä ei haluaisi hyväksyä sitä ja päästää irti ja sitten pyörtää päätöksiään, toisaalta pelkää luovuttavansa liian helposti. Jos kuitenkin on yrittänyt ja tehnyt sen mitä voi jonkin asian eteen ja se ei vain etene, niin eikö ole järkevää keskittää voimavarat johonkin muuhun. Serkkuni kertoi lukeneensa menestyjistä kertovasta kirjasta että menestyjiä yhdistää se, että he ovat tehneet virheitä ja kokeneet vastoinkäymisiä, mutta ovat ottaneet heti opiksi ja eivät ole samaa virhettä toiste tehneet. Mä olen näitä istutushommia koittanut jo muutaman vuoden ja aina menee mönkään, mutta talven aikana aika kultaa muistot ja auringon alkaessa paistaa viherpeukalo puskee esiin sellaisella voimalla että kaikki mikä on mennyt mönkään unohtuu.