Taimieni kato ja kastemato...

kurkuntaimet kasvaneet

purkki jäänyt liian pieneksi. Tämä kuva viikko sitten.

samoin kävi tomaatin taimille... kummastelin kun lakkasivat kasvamasta ja lehdet alkoivat menettää väriä. Lähemmässä tarkastelussa huomasin, että juuret olivat kasvaneet ruukun läpi (on sellainen maatuva ruukku turpeesta tms.) ja siksi kai taimet voivat huonosti. Ensiavuksi laitoin vanhan multapussin ympärille suojaamaan valolta ja joku ilta jos siirtäisi isompiin ruukkuihin niin hyvä olisi.

. 

Suloiset pikku petuniat -haavetta vain. Rehevää, ylipitkää viidakkoa roskapussissa!

Taimet ovat taas kerran lennelleet ja vähentyneet, kun Inna hätyytteli kissaa pois ikkunalaudalta ja samalla tempaisi kukkaistutukset lattialle. Siinä menivät kaikki unikot ja revonhännät. On jo niin paljon nämä kaikki lennelleet, että en jaksa enää välittää. Kurkuntaimien alalehdet ovat alkaneet kellastua, varmaan liian pienistä purkeista johtuen. Töissä ollut viime viikko kiirettä ja siksi jäänyt taimien hoitokin laiminlyödyksi. Tein viime viikon reilu kymmenentuntista päivää yksinäni kun työkaveri oli kipeänä ja toinen tuuraamassa toisessa paikassa. Mikään ei ole tylsempää kuin olla yksin "vieraassa" paikassa ja yksin vastuussa niin monesta pienestä ihmisestä. Vielä kun on vauvaa ja isompaa kaveria niin siinä on puuhailun yhteensovittamista. Tuli vaihdettua lakanat kaikkiin neljääntoista sänkyyn. Oli kivaa kuunnella radiota ja silitellä lakanoita sillä aikaa kun lapset nukkuivat.  Samaa menoa näytti tällä viikolla jatkuvan, mutta onneksi lapsia lopulta oli paikalla niin monta että meidän (vakityöntekijöiden) oli pakko antaa olla yhdessä. Eilen ja tänään olin iltavuorossa ja viimeiseksi jääneen pojan kanssa noukittiin muurahaisia voirasiaan ja rakennettiin niille pesää. Mietin että muurahaisten noukkimisestako mulle maksetaan palkka:) No syvemmässä tarkastelussahan mulle maksetaan lapsen hyvinvoinnin turvaamisesta hoitopäivän aikana ja sitä se murkkujen noukkiminen oli -myöhässä olevaa äitiä ei ehditty kaipailla jännän puuhastelun innostamana. Onneksi ensi työviikko on nelipäiväinen. Torstaina olisi aikainen herätys, mutta pojat ilahtuivat kovasti kun Tomi lupautui heidän kanssaan sen hoitamaan. Olisin mielelläni itsekin mennyt. On välillä kurjaa hyväksyä se tosiasia että naisena en voi korvata heille miehistä seuraa ja sen arvoa. Olisi hienoa jos isät yleisesti (ja muut elämässä mukana olevat miehet) ymmärtäisivät miten tärkeitä he ovat olemassa poikien pienissä maailmoissa ja arkipäivän todellisuudessa. Olenhan mäkin monesti poijille tärkeä, erityisesti silloin jos näkevät painajaisia. Eilen olivat pojat piirtäneet käteensä tusseilla kuvia. Viime yönä heräsin kun Epukka tuli viereeni nähtyään pahaa unta. Aamulla vessan peilistä huomasin että hän oli ilmeisesti pitänyt kättään poskeni päällä siirtäen kuvan kädestään mulle, koska vessan peilistä huomasin poskeeni ilmestyneen "vihaisen linnun" kuvan. Ehdin jo miettiä, että töihin en mene jos lintu ei pois lähde, mutta onneksi lähti saippuapesulla:)

Ihana sade eilen illalla. Ulkona oli synkkää ja katulamppujen loisteessa näki sateen lyövän maahan. Kaatosade rummutti kattoa ja ikkunoissa ropisi. En ollut huomannut miten olinkaan sitä kaivannut...

Kastematofilosofiaa:)... Tänään oli maa täynnä kastematoja kun aamulla pyöräilin töihin. Keksin miksi mua ne kastemadot niin ovat surettaneet sen lisäksi että sellaisia on ollut lapsena lemmikkinä ja että niiden "joukkotuho" on ihan turhaa kun linnut ei niitä hoksaa syödä. Tiedän kyllä että ne ovat aivottomia otuksia, mutta jos eivät olisikaan, vaan ne tuntisivat jollain alkukantaisella vaistolla asioita. Paetessaan vedellä täyttyvistä tunneleistaan asfaltille, ne huomaisivatkin jossain vaiheessa että tämä suunta on ihan väärä, turmion tie. Ovat kuitenkin jo niin kaukana mullasta, että eivät sinne kykene palaamaan. Liian myöhään ymmärtävät tehneensä lopullisen väärän valinnan, josta ei kuitenkaan ole paluuta. Sehän olisi kauheaa. Aamulla kylmän rauhallisesti pyöräilin matojen päältä ja nautin raikkaasta aamuilmasta, kovasta vauhdista ja keskittymisestä yhden asian tekemiseen. Voi minua itsekästä julmuria:)