Sankkaa sumua tänään aamulla. Laivojen sumutorvet soivat pitkälle aamuun, niitä oli jännä kuunnella aamulla sumuisella pihalla koiran kanssa kahvikuppi lämmikkeenä.
Harmittaa miten liikunta on jäänyt viimeaikoina liian vähälle. Poikien harrastukset jättivät uinnin kokonaan pois ja lisäksi ystäväseurassa tulee käveltyä hitaammin juoksemisesta puhumattakaan, toisaalta on virkistävää ja hienoa että on mukavaa juttuseuraa. On usein myös rentouttavaa koiran kanssa kahdestaan vain vaellella rauhassa illalla ilman rehkimistä. Olen muutenkin iltaisin ollut niin väsynyt että en ole jaksanut punttitreenejä tehdä. Vatsatanssissa on ollut kaksi viimeistä kertaa huivitanssia ja se ottaa käsien päälle uskomattoman paljon. En saanut aikaiseksi sitä että olisin hommannut huivin, jotkut asiat tulee jätettyä vähän viimetinkaan ja sitten kiireessä töiden jälkeen ennen tanssituntia tulee napattua verho mukaansa:) Onneksi aika ohut verho. Yksi tanssikaveri sanoi että hänellä on samanlaiset (ikean) verhot kotona:) Siinä oli kuitenkin sen verran pituutta ja painoa että sen pyörittäminen ja kannatteleminen kauniisti kädet suorina alkoi tunnin kuluttua tuntumaan aikatavalla. Vielä ensi torstaina on huivitanssia ja tiedän että jossain kellarinkätköissä on äidin Bahrainista kymmenisen vuotta sitten tuoma huivi. Se olisi juuri sopiva.
Olen aloittanut uuden taulun (norsu), vihdoinkin... Kävi tuuri kun pojat olivatkin kokkailleet harrastuksessa ja päästiin heti ruokailemaan kotiin tultuamme. Niinpä jäi koko ilta aikaa puuhailla kaikkea kivaa. Ihmeellistä kuitenkin miten uuden aloittaminen voikin olla niin vaikeaa. Sitä siirtää ja siirtää, eikä vain millään tartu toimeen. Ehkä siksi, kun vaatii paljon energiaa ja uskoa nähdä valmiina jotain mitä ei vielä ole ja uskoa että se onnistuu, työ ei ole turhaa. Vaikka eihän mikään luova työ ole koskaan turhaa, vaikka epäonnistuisi niin aina jotain on oppinut. Epäonnistumisia onkin viimeaikoina jo tullut kädentaitojen alueelta, toivotaan että taulun kanssa menee paremmalla menestyksellä:)
 |
| Yhyy mikä epäonnistunut lapanen:) Siinä kävi niin että olin yksi perjantai harrastuksessani ja siellä aloin neuloa lapasta. Ei ollut ohjetta mukana niin summamutikassa loin arviolta sopivan määrän silmukoita. No ihan liian iso lapanen siitä alkoi kehkeytymään. En raaskinut purkaa sitä, vaan ajattelin että pesen sen 60 asteessa koneessa niin se kutistuu. Sen keksin siitä, kun viime jouluna sain yhden hoitolapsen äidiltä reiteen asti ulottuvat villasukat. Pidin niitä unisukkina kunnes pesin ne liian lämpimässä ja ne kutistuivat huovuttuen. Niistä tuli huovutetut, ihanan paksut villasukat. Kun niihin tuli reikä kantapäähän, leikkasin sukkaosan pois ja niistä tuli hienot ja lämpimät säärystimet. No lanka kuitenkin lapasten kanssa uhkasi käydä vähiin ja kävin läheisessä ihastuttavassa lankakaupassa. Otin langanpätkän mukaan ja varmistin myyjältä että huopuuhan tällainen lanka ja jospa siihen jotain lisäksi saisin. Meinasi että lanka huopuisi ja sain lisäksi upean väristä liukuvärjäyksellä violetin eri sävyihin sävytettyä lankaa. Sitä oli isossa vyyhdissä ja piti keriä ensin kolme lankaa yhteen että kesti neulomista (oli niin huokoista ja hentoa). Mutta eipä se alkuperäinen lanka sitten ollutkaan villaa ja huopunut ja sitten se uudempi lanka todellakin huopui. Lopputulosta voi ihastella tässä ylhäällä. Sen verran hyötyä oli lankakaupan vierailusta että pojat olivat mukana ja halusivat ostaa virkkuukoukut, kullanväriset kimalteiset, tyylillä tottakai. Virkkasivat koko lauantai-illan ja sunnuntain pitkää virkkuunauhaa. Sopivat menevänsä harjoittelemaan liikkeeseen joku kerta. Ehkäpä minäkin menen lapasta opettelemaan:) |
 |
| Toinen epäonnistunut projektimme... Pojat halusivat ensilumen tultua muistaa pihan lintuja. Maitotölkit maalasivat ja neuvoin leikkaamaan aukot alareunaan ja siihen istumiskeppi alle. Milläköhän ihmeen painovoimalla kuvittelin noiden siementen pysyvän tölkin sisällä? Suunnitteluvirheitä sattuu kaikille:) |
Halloween kemut viime lauantaina. Enpä niin perusta halloweenin periaatteesta sinänsä, mutta se on loistava tekosyy kutsua kavereita kylään ja pitää hauskaa.
 |
| Luumurskaa, suolattuja toukkia, verihyytelöä, kissankakkaa, kakkakakkusia muurahaiskuorrutteella, silmämunia, matoja ja verisuonia... Juomaksi kissanpissaa. Nam!! |
 |
| Kummitustunnelmaa iltakävelyllä |
Sunnuntaina valoisemmissa ja seesteisemmissä maisemissa Ruissalossa
 |
| Tilataideteos keskellä luontoa (huomaatko tuolin) |
 |
| kolme kaunista kiveä maalla ja kaverit merellä. Niissä on jotain niin vakaata, voimakasta, vanhaa ja siksi rauhoittavaa energiaa tai jotain jykevää säteilyä:) |
 |
| Lisäkivetystä... |
 |
| Siellä se haave lipuu... |
 |
| Siellä myös näkyy kaislikon keskeltä katsellen |
 |
| Puut pudottaneet lehtensä, ruoho yhä vihreää |
 |
| Parhaat palat kivikokoelmaa... Alhaalla oikealla oleva löytyi porin rannalta (oli ainoa kivi koko rannalla minkä löysin ja toivoin niin kovasti että jonkun kiven löytäisin muistoksi, on tosi sileä). Ylhäällä oleva sopii kämmenen sisälle pidettäväksi täydellisesti, juuri sopivan paksu oikeista kohdin niin että myötäilee käden muotoa, löytyi kotimatkaa pyöräillessäni töistä keskeltä pyörätietä. Sydän kivi löytyi ruissalosta. Hassua että nuo kivet niin vetävät puoleensa! |
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti