Viimeajat on tuntunut siltä, että mitä tänne mitään kirjoittelemaan. Välillä aika-ajoin mielessä on käynyt että jospa jotain laittaisi, mutta sitten taas on tullut jotain muuta aloitettua ja se on unohtunut. Kun taukoa on ollut riittävän pitkään, niin on vaikea aloittaa uudestaan. Ei tiedä mistä aloittaisi...
Erään kirjoittelevan sukulaisrouvan kanssa puhelimme siitä, miten olisi mielenkiintoista kirjoitella blogia tarkastellen jonkin tietyn asian tai ilmiön kehitystä tai vain sen olemusta, kirjaten havaintoja. Tarkoitukseni on ollut pitää nämä jutut täällä käsittelemässä elämäni iloisia ja voimaannuttavia asioita, kuten ympäristöä (luontoa), lasten puuhailuja, retkiä ja muuta sellaista arjen hyörinää, mutta aina se luisuu jossain vaiheessa siihen että alan analysoida kaikenlaisia tuntoja ja asioita, ongelmakohtia, pohdiskella elämän, tunnetilojen ja ihmis-suhteiden problematiikkaa.
Oikeastaanhan se on juuri sellaista jonkin ilmiön havainnointia ja tarkkailua, tilannepäivitystä. Mutta on toisinaan hiukkasen kiustallista, että se jokin asia joka on havaintojen kohteena, olen minä itse ja oma elämäni. Jos tarkasteltava asia olisi jokin muu kuten kirjallisuus, taiteilut, luonto tms. olisi oma persoonallisuus ja minuus turvassa. Nyt väistämättä mieleeni hiipii välillä pelko että jos omat näkemykset ja ajatukset ovatkin ihan älyttömiä ja jotenkin tyhmiä. Jos ei kelpaakkaan sellaisena kuin on. Hyvän ja terveen itsetunnon omaava ihminen ehkä toteaisi että itse on pahin tuomarinsa ja todellisuudessa kenenkään muun mielipiteillä tai hyväksynnällä ei ole merkitystä, kuin sillä että itse hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja on armollinen itsellensä. No sitähän tässä kovasti opetellaan:)
Talvisia touhuja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti