Lapset ovat hiihtoloman vietossa ja poissa kotoa vielä yhden yön.
Huomenna kotiutuvat. On ihan outoa kun on aikaa tehdä kaikkea ihan eri
tavalla kuin yleensä...
Tein viimeinkin siirron ammatilliseen tulevaisuuten liittyen ja heti alkoi kaduttaa:) Näin työnantajallani ilmoituksen apurahasta omaehtoiseen opiskeluun. Apurahaa voi anoa kurssimaksun tms maksamiseen. Soitin esimiehelleni joka lupasi kirjoittaa puoltavan lausunnon hakemukseeni avoimen pääsymaksua varten ja kasvatustieteen perusopintojen kurssimaksua varten. Illalla jo aloin epäröidä että onko musta sittenkään siihen... lukemaan englanninkielistä kirjallisuutta, järjestämään käytännössä aikaa opiskelua varten ja riittääkö mielenkiinto. Ja ehkä hölmöintä, aloin harmitella miksi ihmeessä hain rahaa kasvatustieteitä varten kun oikeesti enemmän olisi kiinnostanut psykologia. Jotenkin vain järki ja käytännöllisyys tyrmäsivät tunnepuolen ja ajattelin että kasvatustieteitä pystyn helpommin soveltamaan käytännössä ja työllistymisessä. Lisäksi en oikeen ymmärtänyt milloin niitä kursseja alkaa psykologiasta (kasvatustieteet alkaa ensi syksynä) ja miten opiskelu tapahtuu käytännössä. Käydäänkö enää missään luennoilla ja jos pitää tämän koneen kautta opiskella niin toimiiko se kohdallani käytännössä ja millaista se on. Ihan liikaa kysymysmerkkejä ja epäselvyyttä. Kaikkein eniten pelkään että opinnot vievät liikaa aikaa pois lasten kanssa yhteisolosta ja ulkoilusta. Niinpä nyt toivon että saan rahan opiskeluun ja toisaalta toivon että en saa.
Olen koittanut opettaa Nelliä juoksemaan vierellä kun hiihdän epävirallisilla laduilla, jossa koiraa saa pitää mukana, mutta se on niin hienohelma että ei suostu tarpomaan lumessa. Jos ladun lähellä on polku, se venyttää hihnan sinne asti tai sitten juoksee suksien edellä ladulla. Saan huudella hop hop että vauhti pysyisi yllä. Kun päästän sen vapaaksi, se jolkuttelee kärsivän näköisenä latua pitkin perässäni vaikka koko maailma olisi sille avoinna, kaikki ihanat pusikot ja hajut -mitä vapauden haaskausta! Kävin tänään töiden jälkeen tekemässä koiran kanssa reilun tunnin lenkin hiihtäen. Ei sen pitänyt olla tuntia pidempi, mutta puolessa välissä matkaa satoi jotain märkää taivaalta ja sai ladut niin tahmeiksi että lumi paakkuuntui suksen pohjaan. Piti laahustaa melkeen kävellen, kunnes luovutin metsäpolun läheisyyteen päästessäni ja kannoin suksia loppumatkan. Nelli oli joustavassa flexissä kiinni mun vyötäröllä ja tarvottuani pimeää polkua pitkin tuohon vielä pimeämpään ulkovarastoon jossa ei ole mitään valaistusta ja lattialla pulkat, rattikelkat, polkupyörät ym sotkeuduin suksineni siihen flexiin. Kaamean pissahädän aiheuttamassa paniikissa päätin että seuraavan kerran menen hiihtämään vasta kun on selvästi pakkasasteita! (Enkä juo kahta ja puolta kuppia kahvia sitä ennen)
Viikko sitten la hiihdettiin Päivin ja Juhon kanssa 9km lenkki jonka puolessa välissä oli houkuttimena munkkikahvit. Suksi luisti silloin tosi hyvin, ladut olivat jäiset ja vauhti kiihtyi alamäessä. Hiihdin tasaisella ladun vieressä että sitä suksien hallintaa ja tasapainoa tulisi lisää. Selvästi oltiin aliarvioitu lasten kestävyys, kun hienosti jaksoivat kaikki kolme. Sunnuntaina oli tarkoitus mennä vaeltamaan, mutta pojat innostuivat junaradalla leikkimään ja sitten oli jo liian myöhäistä lähteä. Viime viikonloppuna oli tarkoitus yrittää uudestaan, mutta suuret suunnitelmat menivät taas mönkään. Yllättäen Inna tulikin käymään yläkerrassa, mikä oli ihana yllätys. Juteltiin kahteen asti yöllä ja juotiin puoliksi hänen tuoma Bayleys-pullo. Hauskaa oli viettää iltaa siten pitkästä aikaa ja oli mukavaa jutella rauhassa. Olin kuitenkin aamuksi sopinut kävelylenkin ystäväni Heidin kanssa ja tehtiin kahden tunnin reipas kävely, jonka seurauksena tulin kotiin kauhean päänsäryn kanssa. Siinä meni ne suuret suunnitelmat. Iltaan mennessä alkoi helpottaa ja käytiin Päivin kanssa hiihtämässä muutama pururadan lenkki ympäri ja lapset pulkkailivat sen aikaa. Suoritukset pienenee mutta suunnitelmat suurenee; sovittiin että yritetään perjantaina iltapäivällä hiihdellä joku kiva lenkki, ehkä Naantalin jäillä kuten viime talvena. Olisi mahtavaa tehdä joskus myös pidempi vaellus tai hiihto, jos voisi vaikka yöpyä laavussa, se olisi jännää.
 |
| Sunnuntaikävelyllä ihmeellistä vihreää vettä läheisen meren lähistöllä. Mitä mahtaa olla... |
 |
| Munkkia kohti |
 |
| Kotia kohti |
 |
| Puhtia riitti pojissa. Kävivät lenkin jälkeen vielä hiihtämässä ilman sauvoja latujen lähtöpaikan mäkeä ylös ja laskemassa alas. Tässä Epukka voimailemassa. |
 |
| Liukkaat ladut |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti