Ovet avoinna puutarhaan

Viime sunnuntaina puutarhat avasivat ovensa houkutellen ihastelemaan kukkaloistoa. Kävimme äitini, lasteni ja Päivin & Juhon kanssa ensin Piikkiössä tutkimuspuutarhassa/metsässä ja sen jälkeen Paimiossa serkkuni kerrassaan loisteliaassa puutarhassa.

 

Upeaa kukkaloistoa ja ihastuttavia yksityiskohtia saimme nähdä. Kaikki istutukset ja asetelmat kertoivat sinnikkäästä omistautumisesta ja intohimoisesta puutarhanhoidosta. Buffetissa oli herkullisia leivonnaisia ja pihakirppiksellä Mammu ja pojat tekivät omat löytönsä. Mammu kävelee uusissa kengissä ja sanotaan että pojat "harrastavat" nykyään "golffia"...

Olen aina rakastanut puita ja niinpä Piikkiössä olin kuin lapsi karkkikaupassa. Oli mahtava paikka! Oli ihanaa kävellä suurten puiden alla ja mielenkiintoista nähdä niin monenlaisia erilaisia havupuita, tuntea niin erilaisilta tuntuvia havuja ja tuntea niiden tuoksut. Toisaalta lopulta oli jo niin päästä pyörällä että oli aivan uupunut. Samalla myös tämä tyytymättömyys tähän kaupunkielämän henkiseen köyhyyteen nousi taas pintaan ja sitä on aina yhtä vaikea hyväksyä. Lapset nauttii kaupunkilaiselämän parhaista puolista kuten monista harrastemahdollisuuksista, kavereiden seurasta leikkipuistoissa ja tyttöjen vakoilusta, pyöräilystä lähiympäristössä pyöräteillä jne, joita ei voi maaseudulla heille tarjota jos vakituisesti muuttaisi metsän keskelle. Joku pieni metsäpläntti olisi silti ihana, jossa voisi viikonloppuisin ja lomilla toteuttaa niitä omia visioita ja nauttia luonnosta. Toivoisin myös että lastenikin suhteen luontoon olisi mahdollista vahvistua.