1400 km kesälomaa

Turku-Tuuri-Nivala-Oulu-Kalajoki-Nivala-Ikaalinen-Kotiin

Helvetinjärven kansallispuisto. Seuraavaan kohteeseemme verraten ja ihan vaan muutenkin tämä paikka oli kuin taivas. Upeat jylhät maisemat ja luonnonrauha, jännittäviä ja mielenkiintoisia yksityiskohtia solisevien purojen, violettien kanervamerien, pumpulisten sammalmättäiden ja satumaisten suokenttien muodossa.

The real hell:) Helvetilliset ruuhkat ja ihmispaljous. Olimme illalla puoli yhdeksältä perillä... kiireessä kauppaan iltapalaa ostamaan ja leirintäalueelle joka sitten olikin täynnä. Yövyimme parkkipaikalla ja onneksi olimme aamulla kahdeksan jäljestä valmiina suorittamaan poikien kovasti odottaman ostosreissun. Puoleltapäivin jonot jatkuivat loputtomasti ja autoja oli parkkeerattu ympäriinsä tienvarsille parkkipaikkojen loputtua. Onneksi me olimme valmiita poistumaan siinä vaiheessa:) Tivolissa pojat menivät kummitusjunaan ja tullessaan ulos takaisin kirkkaaseen päivänvaloon Epukka rutisti kaksin käsin Jonun käsivartta ja Jonu vilkuili olan yli seuraako ne kummitukset perässä:) Eniten pitivät perheen pienimmille suunnatusta karusellintapaisesta, jossa kumpuilevaa rataa pitkin hiljalleen kulki joukko erilaisia ajoneuvoja maastoautosta moottoripyöriin. Juuri ja juuri saivat ahdettua itsensä niiden kyytiin.

Kalajoella

 

Alkuperäinen suunnitelma oli Nivalasta lähteä rantatietä ajelemaan hiljalleen takaisin kotiinpäin, mutta ajauduimme Ouluun ystävien luokse yöpymään ja sieltä taas Kalajoen kautta Nivalaan. Mukavinta reissussa oli juuri mahtavien ystävien seura ja vieraanvaraisuus. Pojat viihtyivät Nivalassa rumpusetin paukuttelun, radio-ohjattavan maasturin ja erityisesti videotykistä pyörivän uuden suosikkisarjansa Pyhimyksen parissa (Tuurista tehty löytö). Itse nautin maalaisympäristöstä ja hevostallista. Oulussa suunnistavan sukulaisen ja hänen lapsiensa kanssa teimme kävelylenkin ja päädyimmekin oikopolkua pitkin rämpimään pitkässä heinikossa ja ylittämään metrin levyisiä puroja. Nellikin yllätti meidät reippaasti loikkimalla yli. Myös Kalajoki oli viehättävä paikka ja tuntui kivalta päästä täysin toisenlaiseen ympäristöön. Erityisesti kansallispuistossa viihdyin ja tuli halu heittää koiralle satulalaukku selkään ja lähteä vaeltamaan. Onhan tässä vielä kesää jäljellä...