Viime lauantaina oli kaksi ystäväpariskuntaa, entisiä naapureitamme, viettämässä iltaa meillä. Jossain vaiheessa alakerrastakin kavuttiin tänne ylös. Syötiin, juotiin, juteltiin ja pelattiin Isäntä vs emäntä -peliä. Puoli kolmelta vieraat lähtivät ja vielä tunnin verran jaksettiin jatkaa alakerran porukoiden kanssa peliä. Miesten moninkertaisen voiton jälkeen oli myönnettävä miesten yleistietämyksen, niin naisten kuin miesten maailmasta, olevan laajempi. Ei auttanut selittelyt ja valittelut...

Helppo ja makoisa kastike esim. lihalle ja lohkoperunoille syntyy ketsupista. Tässä on kuitenkin jännä maku niin, ettei heti arvaisi mistä se on tehty:
60g voita
1dl chiliketsuppia
...ruskistetaan, ei polteta:)
lisätään 2dl kermaa, pippurisekoitusta ja aromisuolaa.
Lauantai-illassa kastikkeen kanssa oli juuri lohkoperunoita ja folion sisällä tunnin uunissa kypsynyt lämmin ruisleipä, jonka välissä paistettua sipulia, pekonia, pippurimaustettua possua ja perunasipuli-sekoitusta. Lisäksi salaattia.

Tänään  viettämässä vappua serkun mökillä. Mukavaa oli lapsilla ja aikuisilla. Lapset hyppivät trampoliinilla ja lauloivat Robinia leikkimökin katolla istuen. Aikuiset istuskeltiin sisällä takkatulen lämmössä.

 Pihalla Pontso-koiran  tallomat ja ruskistuneet vuorenkilvet toivottavasti kukoistavat vielä joskus




Pihapiirissä asustaa tikka, joka ahkerasti naputtelee milloin missäkin puussa. Yhtä linnunpönttöä koputtelee kovasti. Jospa koittaa oviaukkoa suuremmaksi.

Ruissalossa kesän ensimmäisellä jäätelöllä. Isäni isoisän isoisä asui tällä seudulla näillä mailla 1800-luvulla. 

Kukkaiskuulumisia

Nelli tarkkana katselee vastarannalle, huolestuneena haukahtelee hiljaa. Syy selvisi matkaa jatkettaessa, kettu siellä sorsapaistia etsiskeli. Ketun kuvajainen heijastui hienosti veteen kun se juoksi vesirajaa pitkin. Sorsia tai muita lintuja ei näkynyt ollenkaan koko reitin varrella. Samalla lenkillä myös kaksi rusakkoa loikki vastaan.



Oli niin vihaisen näköinenkin etten olisi uskaltanut koskea:) 



Kepin odotusta




Silppuamisvimmaa





Puiden latvoja ja pilven hattaroita



Lintuja pihan yllä

Tällä flower power-kukkaiskeijulla ei hommat mene ihan putkeen pihamaalla näiden kasvien kasvatuksen suhteen; kasvit on jälleen saaneet kokea kovia ja lennokkaita hetkiä. Vaikka eipä mulla ihan aina muutenkaan niin putkeen mene... Tänään pääsin vähän ennen kolmea lähtemään töistä kun olin mennyt 6.30 ja keksin käydä työpaikan lähikaupassa kun sieltä saa plussapisteet. Ajoin siis pyörällä kaupan kautta ja ostin mm. kananmunia, vanilijarahkaa ja mansikkahilloa köyhien ritareiden tekoa varten. Kotiinkuljetus pyörän takatarakalla oli vähän liikaa kananmunille. Yksi oli rikkoutunut matkalla ja piti huuhdella kaikki ostokset kotiin päästyäni. Alkuviikosta meni Iittalan vihreä juomalasi rikki, kun otin sen juuri käyneestä koneesta tulikuumana ja laitoin kylmän veden alle. Mielessä kävi että tästä on joskus varoiteltu ja samassa alkoi tuntua ritinää käsissä ja lasi oli halki. Pitäisi oppia kuuntelemaan järjen ääntä. Se vaan on niin tylsää, tälleen on edes jotain pientä jännitystä elämässä:)

Kukkamaan kauhutarinan osassa kaksi (osassa yksi tomaatintaimet löytyivät lattialta) on jälleen aiheena kasvien uudelleen sijoittelu. Jos kasveja ei kissat käy kippaamassa lattialle,  niin sitten pojat pistää kukkaistutukset uuteen uskoon. Tällä kertaa kauhun hetkiä kokivat narsissit niissä lasten ostoskärryissä johon olin suurella vaivalla ja sammaleen keräämisen syyllisyydentunnon sekaisin tuntein väsännyt kukka-asetelman. Ihmettelin miksi sammaleet olivat myllätty ja narsissit sikinsokin. Jonu tuli samalla kertomaan että oli juossut hipassa kaveria pakoon ja oli törmännyt kärryihin niin että ne olivat kaatuneet. Istutin kukat uusiksi. Osan siirsin toiseen ruukkuun ja muutaman myös pihalle maahan. Onni onnettomuudessa, nyt kukista on paljon enemmän iloa kun niitä on useammassa paikassa.

Tomaatintaimet ovat vielä onneksi hengissä ja pikku petuniat ovat kasvaneet kovasti. Kukkien taimissa on päällä sininen roskapussi suojaamassa kissojen hampailta ja estämässä kosteuden haihtumista. Jostain  tv-ohjelmasta kuulin muutama vuosi sitten jossain avaruusasemakokeilussa käytettiin sinistä valoa kasvien kasvun edestämiseen. Oli joko sininen kasvihuone tai sininen lamppu. Hyvin on toiminut tämä roskapussinsininen ja nyt alkaa jo tuntua, että kylvin siemenet liian aikaisin ja kukista ehtii tulla liian isoja ennen kun niitä voi ulos istuttaa.  Ilahduin kun muovipussi piti kosteutta tallessa niin hyvin, että kerran viikossa kasteleminen on riittävää. Sitten aloin miettiä, että toisaalta jos viikko ilman kastelua on iloitsemisen arvoinen saavutus, niin eikö se ole merkki siitä ettei omistautuminen kasvien kasvattamiseen ole mitään huippuluokkaa. Silloin ei tavoitteetkaan voi olla kovin korkealla. Vai olisiko sittenkin niin, ettei uskoni riitä siihen että tästä jotain tulisi ja siksi vaivan, ajan ja rahanmenon minimointi tuntuu järkevältä. Silti pistin viime sunnuntaina siemeniä lisää multaan. Toivorikkaana, mutta epäileväisenä odotan ihmettä tapahtuvaksi...

Kuu ei ollut kylvöpäivänä oikeassa kohdassa kiertoaan eikä edes ollut aamupäivä, mutta silti nämä näyttävät kasvavan:) Mukavaa että ovat itäneet, mutta ikävää että taas näitä pitkiä, honteloita ja hentoja alkuja pukkaa mullasta esille. Olin laittanut laatikoiden päälle kelmua, ehkä se ei ole päästänytkään tarpeeksi valoa lävitseen. Roskapussiostoksille siis että saadaan näihin myös sinistä päälle...

viime sunnuntaina kylvöhommissa

tomaatintaimet yhä hengissä, jee!

Kurkun taimet vajaa viikko kylvöstä

Lehtikaali 5pv. kylvöstä

pikku petuniat

Kukantaimia 5pv kylvöstä

Eilen pojat olivat käymässä Aadulin majalla. Maanantaina illalla neiti oli oksentanut neljä kertaa ja lopulta syykin selvisi, oli syönyt majassaan sammalta. Laitoin koko kolmikolle eväsleivät mukaan, jos tällä kerralla majalla käymisestä selvittäisiin ilman sammaleen syöntiä ja oksenteluja. Sama neiti on aikaisemmin juonut kuravettä vesilätäköstä...

Lempipaikkoja

Eihän tämä vakioksi muodostunut iltalenkkini pelkkää pahaista pusikkoa ole, kuten manailin jokin aika sitten. Olen alkanut pitää monista eri paikoista sen varrella ja ainoastaan hiljaisuus ja vanhat, vahvat puut on se mitä todella kaipaan. On ollut hauskaa huomata miten alkaa pitää lenkin joistain kohdista enemmän kuin toisista. Lenkin edetessä huomaa odottavansa saapuvansa johonkin tiettyyn kohtaan... miettii onkohan oja vielä jäässä tai mahtavatko sorsat olla samassa kohdassa jokea kuin edellisellä kerralla. Välillä on tehnyt mieli mennä käymään entisen kodin läheisessä metsikössä, missä hiljaisuutta ja vanhoja puita riittää, mutta sopivaa hetkeä ei ole tullut vastaan. Siellä lempipaikkojani olivat "vuoren" huippu ja alhaalla ollut kosteikko alue jossa puut muodostivat jännittäviä muotoja ja sammal peitti reunoja. Koirat pitivät siellä kahlaamisesta ja kuivempina kausina sen kaivelemisesta. Moni kuva täällä onkin otettu juuri siitä paikasta.

Uudella iltalenkilläni lempipaikkojani on polku, jonka reunoilla olevat puut muodostavat kauniita kuvioita tummenevaa taivasta vasten. Samoin muutamissa kohdissa olevat kaislat ovat kauniita tuulessa huojuessaan. Erityisesti pidän polun varrella olevasta pienestä ojasta. Viime päiviin asti se on ollut ohuen hopeisenharmaan jään peitossa, jonka päälle oli viime syksyn lehtiä jäätynyt kiinni. Illan sinisessä se oli kaunis tummanvihreän sammaleen reunustaessa sitä. Kun vihdoin otin siitä kuvan, oli jää jo sulannut ja sen paikan "taika" osittain kadonnut. Tätä kohtaa vastapäätä on pieni kosteikko, jossa vettä on lähes puoli metriä. Vielä nuoret ja ohuet puut kasvavat veden keskellä. Yhtenä iltana vedestä nousi sumua verhoten puut sisäänsä ja se oli kaunista. Olen odottanut jos näky toistuisi, mutta vielä ei ole onnistanut. Eri vuodenaikoina eri paikat tekevät vaikutuksen ja tuntuvat koskettavilta. Ehkä ensi syksynä, ensimmäisten pakkasten tultua, muistan ojassa olleen jään ja innolla odottelen, milloin hopeinen jää taas peittää ojan. Onkohan se yhtä koskettavan tuntuinen ja mielestän kaunis vielä silloin...





Jotain kummallista harmoniaa löytyy tästä polusta





Kivistä tietä



Telkkä pariskunta?

Sorsat iltauinnilla

Kuva ojasta, kun sen "lumous" on jo haihtunut jään sulamisen myötä. Vesi on laskenut ja alkuillan valossa ruskea väri on vielä voitolla. Kuitenkin kohta tummaa sinistä ja syvää vihreää, kuin samettia.

Maalaisunelmaa:) Toinen lintu sukelluksissa.

Viime keskiviikkona ahkeroitiin Innan kanssa ja haravoitiin piha. Itselleni haravan näkeminen aiheuttaa automaattisen reaktion tarttua siihen ja alkaa haravoida:) Bongasin nimittäin Innan juuri ostaman tuliterän haravan ja en voinut vastustaa kiusausta. Lapset innostuivat pyöräilemään pihalla ja näppärästi laskivat kalliolta alas ja pihalla olevia vanhasta, jo puretusta, talosta jääneen perustan rappusia alas. Mentiin haravoinnin jälkeen poikien ja alakerran neitokaisen kanssa tekemään vakiolenkkini, lapset polkupuörillä ja itse jalkasin. Otettiin popcorneja ja mehua evääksi, sorsille näkkäriä. Hyvin meni muuten, mutta pojat rupesivat kinaamaan siitä kumpi saa mennä edellä ja oli jatkuvaa pientä säätämistä. En jaksanut olla komentelemassa koko ajan ja turhaan hermostuttaa itseäni sillä ja sanoin että jätetään eväät syömättä kun ette osaa olla sovussa ja Aaduli saa ottaa ne kotiin ja pitää vaikka leffa illan itsekseen. Sorsia ruokkiessa tunnelma kuitenkin nousi ja pojatkin pyysivät anteeksi. Kotiin palattuamme oli sauna lämpimänä ja alakerran porukka oli paistamassa lettuja. Se lopullisesti sulatti nuoret miehet ja rauha palasi maahan:) Aada sitten tarjosi poppareita heillekin ja mehu meni saunotessa.

Ihmeiden aika ei ole ohi... Mozzillan Firefoxin vaihtaminen Exploreriin on saanut kuvien siirtämisen onnistumaan paremmin, vaikka sivut eivät nopeammin avaudukaan muuten. Uskaltauduin pinnani pitävyyttä uhmaten ja kärsivällisyyttäni koetellen kokeilemaan videon siirtoa ja SE ONNISTUI:) Harmi että video ei tämän parempi ole, mutta ainakin kameran olematon zoomi tulee surkeudessaan loistavasti esille. Miten turhauttavaa se voi olla kun kuva on epätarkka ja minkään napin painamien ei saa ihmeitä aikaan.

Pimeässä illassa istuu oksalla musta lintu, mutta sen laulu valaisee koko illan heleydellään ja sitä on jäätävä hetkeksi kuuntelemaan. Tuuli kahisutti puita ja humisi, ohitse menevällä tiellä autot pitivät tasaista mölinäänsä, mutta kaiken sen ylitse kuului pienen mustan linnun laulu, kun se yksin istui oksallaan konsertoimassa illan hämärtyessä. Puissa risukasoja lähistöllä, olisiko pesimishaaveissaan...

Loputonta perjantaita:)

Pitkästä perjantaista tulikin loputtoman pitkä perjantai kun se tuntui aina vaan jatkuvan... tai ainakin vatsatauti jatkui. Itse aloitin lauantaina aamulla ja pojillekin tutuksi tulleesta sinisestä ämpäristä tuli uusi paras kaverini. Tiiviisti hengailtiin yhdessä koko lauantai. Iltapäivällä uskaltauduttiin käsikkäin etupihalle aurinkotuoliin. Oltiin siinä sitten söpösti aurinkotuoli ja ämpäri sävy sävyyn, molemmat sinisiä, eihän sitä sovi unohtaa tyylitietoutta edes sairastellessa:) Pihalla Pontso-koira kaivoi kuoppaa vieressäni ja heitti mullat päälleni. Nauratti että voiko tämän alemmas enää vajota, voiko tämän surkeammin enää pääsiäinen mennä. En tiennyt että kyllä voi. Epukalla alkoi silmät punoittaa ja alkoi valittaa korvaa. Sunnuntaina lääkärissä todettiin silmätulehdus ja korvatulehdus. Sunnuntaina päivällä myös oli Pontso ripuloinut eteisen lattialle mattojen päälle kauheat läjät. Ei voinut muuta kun kääriä matot pois ja heittää roskikseen. Eilen oli onneksi kohtalaisen normaali päivä. Jonu halusi mansikkapiirakkaa, mutta kaupassa oli vain vadelmia. Tein heidän kanssa vadelmarahkapiirakan (tosin puolessa välissä leivontaa apukokit sai lähtöpassit keittiöstä kun meno alkoi olla sellaista sähellystä) ja varmuuden vuoksi kiehautin vadelmat vaikka menivät vielä uuniinkin, ihan vaan ettei niistä ainakaan enää uutta tautia tulisi.

Pääsiäisen paras kaverini

Pojat tekivät tipuja ruohikkoon

Väriä

Vihdoinkin tuli laitettua verhot ja pyykkivuorikin pieneni vaikka en sitä ihan kokonaan saanutkaan valloitettua. Sunnuntaina sieltä juuri pois päässyt Epukan huppari palasi pumerangina sinne huipulle takaisin, kun heti ekan ruokailun yhteydessä spagettia ja ketsuppia oli lennellyt olkapäälle asti. Ehkä kolme päivää lähes kokonaan sisätiloissa saa pienet miehet villeiksi ja spagetit  lennokkaiksi.  Ihan uskomatonta miten se on mahdollista...



Osa tauluista löytänyt paikkansa, mutta muuten keskeneräisyyttä riittää kylppäriremontin osalta, listojen laittamisella ym. Keskeneräisyyden sietämistä ja kärsivällisyysharjoitusta kodin täydeltä!


Viime viikolla talvi se sitten päättikin tulla vielä vähäksi aikaa takaisin. Juuri olin miettinyt että tämä taitaa olla elämäni ensimmäinen talvi kun jään lunta kaipaamaan. Hetken verran kauemmin olisin halunnut pitää lumen maassa, päästä vielä kerran hiihtämään ja viedä pojat illalla myöhään hirvensalon laskettelurinteitä pulkalla laskemaan ja katsomaan ylhäältä kaukana alapuolella loistavia kaupungin valoja (jos sinne yhä pääsee sen sulkeuduttua, kuten joskus silloin "kauan sitten"). Salaatinistutus-suunnitelmat ja kasvihuoneen rakennusajatukset taimien ulos siirtämiseksi ja niiden valoon saamiseksi kuitenkin suuntasivat vähitellen ajatukset kevääseen ja kesään, samoin haave saada pyykit ulos narulle kuivumaan. Ja juuri silloin viime sunnuntaina, virpomisen jälkeen aurinkoisen aamun rohkaisemana, laitoin pyykit ulos narulle ja sitten ajettiin turkuun caribiaan uimaan Juhon, Janinan ja Päivin kanssa. Turkuun saavuttuamme alkoi taivas synkkenemään ja lunta alkoi sataa. Tämä viikko on ollut välillä aurinkoista ja välillä satanut lunta. Ei tiedä on onko talvi vai kevät ja mitä vaatetta laittaisi päälle. Lisää kukkia en ole ehtinyt/viitsinyt pihalle istuttaa niihin koreihin tai muutenkaan. Olin suunnitellut krookuksia, mutta toisaalta kohta voisi jo orvokitkin selviytyä vaikka hallaöitä tulisikin. Jo monena vuonna olen laittanut orvokkeja. Välillä tuntuu että on niihin jo kyllästynyt, mutta toisaalta ne ovat luotettavia ja kukkivat pitkään jos muistaa nyppiä kuihtuneet kukat pois. Narsissit lasten ostoskärryissä ovat kestäneet pakkaset hyvin. Harmittaa ainoastaan se, kun tuli mieleen että olisin voinut sammaleen tilalle laittaa vaikka olkea. Tuntui silloin vähän väärältä kerätä sammalta kun sen kasvaminen takaisin kestää niin kauan ja moni pikkueliö siinä asustaa. Toisaalta siitä askarrellaan nykyään paljon ja toivon sen pysyvän hengissä nykyisessäkin paikassaan. On myös mielenkiintoista käydä seuraamassa kestääkö sen kasvaminen tosiaan niin kauan niissä paikoissa mistä sitä keräsin tästä pihalta. Lapsuuden rantasaunan metsärinteessä on todella iso, pari metriä halkaisijaltaan oleva, lähes pyöreä kivi, jonka päälle meillä serkuksilla oli tapana lapsena kiipeillä ja istuskella. Aikuiset aina varoittelivat että pitää mennä varovasti ettei sammal irtoa. Monella tuollaisella varoituksella on kauaskantoiset vaikutukset vaikka aikuisista varmasti tuntuu siinä hetkessä että kuuroille korville menevät ne sanat:)

Yhtenä aamuna viime viikolla. Juon kahvin ja meikkaan ulkona että Nelli saa sen aikaa oltua pihalla ja pureskella puita tai kaivella maata. Ihmettelin miksi se kökötti paikallaan ja lopulta syy selvisi, oli naru jäänyt pieneen 10cm maasta törröttävään oksaan kiinni eikä se siiten ollut voinut vinkua merkiksi, kiskoa vähän tai mitään muutakaan. Välillä se on tosi neuvokas ja toimelias ja välillä äärimmäisen avuton. Ihan niinkuin itsekin olen:)

Pitkäperjantai oli eilen ja se oli tooooosi piiiiitttkäää. Torstaina illalla pojat alkoivat yhdeksältä oksentaa ja sitä jatkui seitsemään asti aamulla. Pahimmillaan puolen tunnin välein oli herätys yöllä kun huusivat auttamaan aina oksennuksen tullessa. Kaiken kukkuraksi heille piti tulla eilen ystäviä kylään; Tommin, Markuksen ja Miisan (myös Elsan, mutta se peruuntui kun Elsan äiti laittoi keskiviikkona viestiä että Elsa on kovassa vatsataudissa) tulla poikien omiin tupareihin. Piti aamulla kuitenkin laittaa kaikille viestiä ja siirtää juttu myöhemmäksi, ehkä maanantaihin jos tauti ei leviä tai sitten ensi viikon sunnuntaihin. Pyykkiä pesin varmaan tuhat koneellista ja samalla surin suurien suunnitelmieni mönkään menoa. Olin niin haaveillut pääsiäisloman pitkistä kävelyretkistä ja että oltaisiin menty etsimään lähipaikkakunnilla sijaitsevia pieniä luolia ja otettu eväitä mukaan. Astiapesukonetta laittaessani putosi magneeteilla kiinni oleva kaapin seinälevy (sellainen mikä pitäisi olla saranoilla avattava ovi, mutta jossa on jostain syystä levy kiinni magneeteilla) ja se putosi suoraan oikean jalan varpaitten päälle. Lisäksi torstaina olin saanut huonoja uutisia lääkäriltä kun olin tyksissä sen keväästä asti jatkuneen kurkkukivun takia. Nyt on kuitenkin pyykkivuoristo kutistunut enää yhdeksi kohtalaisen kokoiseksi vuoreksi ja vielä kaksi päivää on aikaa sitkeästi koneellinen kerrallaan sitä kutistaa. Verhot olen myös saanut ripustettua ja ulkona ollaan istuttu nauttimassa auringonpaisteesta. Aamulla pelattiin pääsiäiseksi ostamaani munapeliä, missä on sellainen pehmeä kuminen naurava ja tärisevä muna joka kiertää ringissä pelaajalta toiselle ja pitää keksiä sanoja laiva on lastattu-pelin tyyliin. Se kenen kohdalla muna alkaa nauraa, putoaa pois siltä kierrokselta. Siinä on pelilauta eri aiheista ja pelimerkkejä. Ihan mukavaa siis on kuitenkin ollut ja ainakin tulee oltua kotosalla ja rauhoituttua sinkoilemasta paikasta toiseen:)
Pojilla oli jo torstai vapaana koulusta. Mammu tuli keskiviikkona meille yökylään. Torstaina pojat olivat olleet Mammun kanssa koulun pihalla esittelemässä sitä hänelle ja sitten kaupungilla bussiajelulla ja kävivät Rossossa syömässä. Mahtoiko olla sieltä tuliaisia se vatsatauti kun olivat kuulemma hinkanneet bussipysäkillä jotain tolppaa käsillään niin, että oli vaatteet ja kädet ihan mustana. Ehkä muistutus käsipesusta ennen ruokailua ei enää kaiu kuuroille korville:)

Pääsiäisen tosiystävyyttä ja helliä hetkiä:

Alakerran koviskatti valloittaa sängyn heti kun vaan ovenraosta meille pääsee pujahtamaan. Sitten sähisee meidän kissoille. Sellaisia nirppanokkia ne tyttökissat on ja meidän kollit on ihan ihmeissään. Nosse kellii sen edessä selällään lattialla ja puskee ovenpieliä. Elvis vaan tuijottaa silmät suurena ihmetellen. "Muistakaa että vaan äiti saa ampua eläimiä"sanoin pojille kauhistuen itsekin miltä se kuulostaa. Kyse kuitenkin oli kissan ampumisesta vedellä suihkepullosta, että ne tajuaisivat pysyä poissa yläkerrasta vaikka ovi unohtuisi auki.