Kukkaiskuulumisia

Nelli tarkkana katselee vastarannalle, huolestuneena haukahtelee hiljaa. Syy selvisi matkaa jatkettaessa, kettu siellä sorsapaistia etsiskeli. Ketun kuvajainen heijastui hienosti veteen kun se juoksi vesirajaa pitkin. Sorsia tai muita lintuja ei näkynyt ollenkaan koko reitin varrella. Samalla lenkillä myös kaksi rusakkoa loikki vastaan.



Oli niin vihaisen näköinenkin etten olisi uskaltanut koskea:) 



Kepin odotusta




Silppuamisvimmaa





Puiden latvoja ja pilven hattaroita



Lintuja pihan yllä

Tällä flower power-kukkaiskeijulla ei hommat mene ihan putkeen pihamaalla näiden kasvien kasvatuksen suhteen; kasvit on jälleen saaneet kokea kovia ja lennokkaita hetkiä. Vaikka eipä mulla ihan aina muutenkaan niin putkeen mene... Tänään pääsin vähän ennen kolmea lähtemään töistä kun olin mennyt 6.30 ja keksin käydä työpaikan lähikaupassa kun sieltä saa plussapisteet. Ajoin siis pyörällä kaupan kautta ja ostin mm. kananmunia, vanilijarahkaa ja mansikkahilloa köyhien ritareiden tekoa varten. Kotiinkuljetus pyörän takatarakalla oli vähän liikaa kananmunille. Yksi oli rikkoutunut matkalla ja piti huuhdella kaikki ostokset kotiin päästyäni. Alkuviikosta meni Iittalan vihreä juomalasi rikki, kun otin sen juuri käyneestä koneesta tulikuumana ja laitoin kylmän veden alle. Mielessä kävi että tästä on joskus varoiteltu ja samassa alkoi tuntua ritinää käsissä ja lasi oli halki. Pitäisi oppia kuuntelemaan järjen ääntä. Se vaan on niin tylsää, tälleen on edes jotain pientä jännitystä elämässä:)

Kukkamaan kauhutarinan osassa kaksi (osassa yksi tomaatintaimet löytyivät lattialta) on jälleen aiheena kasvien uudelleen sijoittelu. Jos kasveja ei kissat käy kippaamassa lattialle,  niin sitten pojat pistää kukkaistutukset uuteen uskoon. Tällä kertaa kauhun hetkiä kokivat narsissit niissä lasten ostoskärryissä johon olin suurella vaivalla ja sammaleen keräämisen syyllisyydentunnon sekaisin tuntein väsännyt kukka-asetelman. Ihmettelin miksi sammaleet olivat myllätty ja narsissit sikinsokin. Jonu tuli samalla kertomaan että oli juossut hipassa kaveria pakoon ja oli törmännyt kärryihin niin että ne olivat kaatuneet. Istutin kukat uusiksi. Osan siirsin toiseen ruukkuun ja muutaman myös pihalle maahan. Onni onnettomuudessa, nyt kukista on paljon enemmän iloa kun niitä on useammassa paikassa.

Tomaatintaimet ovat vielä onneksi hengissä ja pikku petuniat ovat kasvaneet kovasti. Kukkien taimissa on päällä sininen roskapussi suojaamassa kissojen hampailta ja estämässä kosteuden haihtumista. Jostain  tv-ohjelmasta kuulin muutama vuosi sitten jossain avaruusasemakokeilussa käytettiin sinistä valoa kasvien kasvun edestämiseen. Oli joko sininen kasvihuone tai sininen lamppu. Hyvin on toiminut tämä roskapussinsininen ja nyt alkaa jo tuntua, että kylvin siemenet liian aikaisin ja kukista ehtii tulla liian isoja ennen kun niitä voi ulos istuttaa.  Ilahduin kun muovipussi piti kosteutta tallessa niin hyvin, että kerran viikossa kasteleminen on riittävää. Sitten aloin miettiä, että toisaalta jos viikko ilman kastelua on iloitsemisen arvoinen saavutus, niin eikö se ole merkki siitä ettei omistautuminen kasvien kasvattamiseen ole mitään huippuluokkaa. Silloin ei tavoitteetkaan voi olla kovin korkealla. Vai olisiko sittenkin niin, ettei uskoni riitä siihen että tästä jotain tulisi ja siksi vaivan, ajan ja rahanmenon minimointi tuntuu järkevältä. Silti pistin viime sunnuntaina siemeniä lisää multaan. Toivorikkaana, mutta epäileväisenä odotan ihmettä tapahtuvaksi...

Kuu ei ollut kylvöpäivänä oikeassa kohdassa kiertoaan eikä edes ollut aamupäivä, mutta silti nämä näyttävät kasvavan:) Mukavaa että ovat itäneet, mutta ikävää että taas näitä pitkiä, honteloita ja hentoja alkuja pukkaa mullasta esille. Olin laittanut laatikoiden päälle kelmua, ehkä se ei ole päästänytkään tarpeeksi valoa lävitseen. Roskapussiostoksille siis että saadaan näihin myös sinistä päälle...

viime sunnuntaina kylvöhommissa

tomaatintaimet yhä hengissä, jee!

Kurkun taimet vajaa viikko kylvöstä

Lehtikaali 5pv. kylvöstä

pikku petuniat

Kukantaimia 5pv kylvöstä

Eilen pojat olivat käymässä Aadulin majalla. Maanantaina illalla neiti oli oksentanut neljä kertaa ja lopulta syykin selvisi, oli syönyt majassaan sammalta. Laitoin koko kolmikolle eväsleivät mukaan, jos tällä kerralla majalla käymisestä selvittäisiin ilman sammaleen syöntiä ja oksenteluja. Sama neiti on aikaisemmin juonut kuravettä vesilätäköstä...