Viime sunnuntaina käytiin keskiaikaisilla markkinoilla. Markkinaväkeä oli runsaasti paikalla ja ihan kapeimmille kohdille joen rantaa emme uskaltautuneet väentungokseen. Saimme ihailla sirkustaidetta ja lapset pääsivät ritaritaisteluihin. Kirjaston edessä oli lettuja tarjolla ja lapset ystävystyivät lokkien kanssa järjestettyään niillekin lettutarjoilun loppu rääppeistä. Saimmepahan Päivin kanssa juoda kahvit rauhassa sillä välin. Kojuissa oli myytävänä kauniita käsitöitä ja hyvän tuoksuisia herkkuja. Itseäni viehätti erityisesti raudasta taotut korut ja muut koriste-esineet (ehkä lapsuudessa pajalla vietetyn ajan takia). Myös jousipyssyt olivat kauniita, mutta valitettavan arvokkaita. 

Juho oikealla taistelun temmellyksessä

Maanantaina pyöräilimme hiekkakuopille Janinan ja Juhon kanssa. Matka oli juuri sopiva, vaikkakin tuskallisen kuuma auringon paistaessa, pilvenhattaroiden vain hetkellisesti tarjotessa varjoa. Lapset leikkivät puutukeilla vedessä ja kävivät heittämässä pyöräilykierroksen rantoja pitkin. Vesi oli jo huomattavasti lämpimämpää kesäkuun alkuun verrattuna. Lähellämme lintu sukelteli pelotomasti ja sen menoa oli hauska seurata.

Maanantaina illalla menimme maalle ja tiistaina oli luvassa vuoren valloitusta. Kartanlukutaitoni ei ole ihan huippuunsa viritetty ja onneksi tätini naapurista tuli vastaan ja neuvoi oikean suunnan, muuten olisimme lähteneet ihan väärään suuntaan. Mietin myös olevan ihan hyvä että lisäkseni joku muu aikuinen tietää missä olemme jos jotain sattuu.

Kerrotaan tätä käytettäneen menneinä aikoina luonnonkirkkona ja shamanismin harjoittamiseen. Nyt ikävää risukkoa alla. Kivien päällä oli tasapainoiltava.

Kauniita kivimuodostelmia ja eri sammal-lajeja matkalla ylös. Aika jyrkkää nousua oli vaikka etenimme viistosti ylöspäin jyrkimpien kohtien ohi.

Huippuhetkiä

Kauniit näkymät ylhäältä ja silmä lepää kun saa katsoa niin kauas kun näkee. Joskus jylhät maisemat auttavat asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Näkee miten pieneltä kaikki näyttää kun riittävän etäältä katsoo.

Ylöspäin on helpompaa nousta kuin laskeutua alas, siitä saimme taas muistutuksen.  Nellillä oli kuuma ja kaivautui aina välillä kaatuneiden puiden ym. onkaloihin (kuten kuvassa). Hienosti lapsetkin selviytyivät, välillä oksista ja juurista kiinnipitäen.   

Illalla oli ihanaa päästä uimaan. Vesi oli kohtalaisen kylmää. Mammu sabotoi siltä illalta suuret suunnitelmat hyppytelineen suhteen määräämällä että muita uimareita olisi silloin oltava paikalla. Ilta-auringossa oli kuitenkin upeaa uida kaikessa rauhassa. Laiturin päässä on sen verran syvää etteivät jalat osu liejupohjaan, arkajalka arvostaa tällaisia asioita:) Pojat konttailivat rantavedessä kastautumisvaikeuksista kärsien. Lopulta Jonu hyppäsi myös laiturista sivustalta ja ui hienosti pientä pätkää. Epukalla vielä rohkeutta kerättävänä jotta vilukissa tarkenisi kunnolla kastautua. Hän meni makaamaan hietikolle ja peiteltiin hänet kaulaan asti rantahiekalla Jonun kanssa. Meri tuoksui ihanalle, mutta vielä parempi tuoksu oli ollut päivällä metsässä kun se auringon paahteessa melkeen kuin hikoili. Se on sellainen voimakas ja täyteläinen tuoksu. Sateen jälkeen tuoksu on kevyt ja raikas, vaikka voimakas silloinkin.

Keskiviikkona hiekkakuoppakiipeilyä eväiden kera ja tällä kertaa törmäsimme kummisetään ja -tätiini. Ritva tuli mukaan kanssamme. Nellikin vallan villiintyi ja juoksi spurttaillen kauheeta vauhtia ympäriinsä. Sadevesi oli vuolaana virtana hiertänyt syvät uurteet hiekkakuopan pohjalle.

Torstaina taidenäyttelyssä ja toisella läheisellä rannalla uimassa. Rantavesi oli täynnä muutaman sentin mittaisia kalanpoikasia. Pojat koittivat niitä pyydystää käsillään oveluutta apuna käyttäen ja heillä oli hauskaa. Kokemuksesta tiesin että ei niitä kaloja saa millään kiinni ilman haavia ja silloinkin se on tuuripeliä. Eipä ollut kalaonnea pojillakaan. Läheisestä kyläkaupasta saalis oli sitäkin runsaampi ja tarttui kaupasta kahdelle pienelle kaupankävijälle mukaan matkaan limukkaa, korvapuustia ja jäätelöä. Takaisin tullessamme näimme lähipellolla äitini toisen siskon. Tuntuu todellakin että maalla on enemmän elämää kuin täällä kaupungissa:)

Taidenäyttelyssä oli tänä vuonna runsaasti keramiikkaa. Kauniita sateenkaaren väreissä kiiltäviä lasikoruja oli ja muita käsitöitä myös.

Taustalla tanssilava, josta monta hauskaa muistoa lapsuuden juhannuksista serkkujen kanssa.

Illalla kotiuduttuamme käytiin vielä purjehtimassa. Mukavaa että pojat ovat siitä innostuneet, vaikkakin olivat tällä kertaa aika hiljaisia väsymyksestä ja kovasta ohjelmasta johtuen. Tänään olisivat halunneet jälleen polkea uimaan hiekkakuopille, mutta nyt viikonloppu saa olla hiljaiseloa että vähän toipuvat äitinsä järkkäämästä aktiivilomasta, jonka piti olla vain luppoaikaa vailla rasitusta. Toisaalta ruumiin rasitus on mielen lepoa!