Eläinystävyyteni sai ihan uusia ulottuvuuksia kun etanan kanssa tuli turhan läheinen kohtaaminen. Kaveri löytyi töissä lautaseltani salaatin joukosta. Etana ulkoistettiin pihalle, salaatti jäi sisäistämättä. Lautasella etana ehti ennustaa poutaa, mutta sadetta tuli ja kova tuuli myös, niin että illalla jollailua ihailemassa sain nähdä todellista actionia kovan tuulen tehdessä haasteelliset olosuhteet nuorille merenkävijöille. Yksi jolla kaatui ja ensimäistä kertaa kummipoikakin kastui läpimäräksi muutaman läheltäpiti tilanteen seurauksena.
Tässä tyylikästä menoa Jessellä:
Kuvia iltalenkiltä:
Viimeinen työviikko ennen lomaa koetteli kärsivällisyyttä, oli oikeaa epäonnen esikoulua. Pomo ilmoitti että siirryn toiseen työpisteeseen loman jälkeen ja joudun siis eroon ihanista työkavereista. Sain positiivista palautetta ja pyysi siirtämään työskentelytapoja toiseenkin paikkaan, mutta ei se paljoa lohduta. Suorastaan surkeeta:( Muutenkin kaikki tuntui välillä kaatuvan niskaan... Aamulla olivat pyörästä ketjut yön pimeinä tunteina irroneet mystisesti ja puhtaalla tuurilla sain puoli seitsemältä silmät ristissä ne takaisin paikoilleen. Sormet ruosteesta ruskeina ja myöhässä aikataulusta poljin kauheaa vauhtia ylämäet ja kaikki sillä ainoalla toimivalla vaihteellani, tottakai kaikkein raskaimmalla. Lihakset kipeinä eilisestä illasta mietin että kuka hullu päätti lähtiä puoli yhdeltätoista illalla juoksulenkille. Se oli tyhmää, koska kuka hullu jaksaisi siihen aikaan enää venytellä sen jälkeen niin että jalkoina ei olisi seuraavana päivänä kaksi puupökkelöä, en minä ainakaan jaksanut ja sen sain tuntea seuraavana aamuna. Loppusuoralla sain sateen niskaani ja kosteissa tunnelmissa pääsin työpaikalle. Koko päivän paistoi aurinko, kunnes kotimatkalla alkoi yhtäkkiä sataa kaatamalla. Pesua kaivannut takkini ei tarvinnut enää sen jälkeen pesua! (pesin sen silti kuitenkin) Kun kaikkialla muualla paistoi aurinko, satoi kohdallani kaatamalla ja alkoi vielä ukkostaakin. Kaksi varista tuli vastaan sulat sotkussa ja pörröisen näköisinä. Terve vaan kohtalotoverit sanoin niille, yhtä räjähtäneiltä näytetään. Illalla haettiin poikien kanssa herkkuja kaupasta ja majoittauduttiin sängyn päälle herkuttelemaan ja viisikkoa lukemaan. Alla kuvassa sadetunnelmaa ukkoskuuron keskeltä, auringon paistaessa...
Oikeesti se oli vaan jännää ja hauskaa. Sen taika piilee siinä, että se on vaan leikisti rankkaa ja hiukan hankalaa, oikeastaan ihan harmitonta ja vaan jännittävää vaihtelua. Kotona on ihanaa vaihtaa kuivat vaatteet päälle ja keittää kuppi kahvia. Onnellista suorastaan!
Tänään käytiin sadetta uhmaten Epukan kanssa pyöräilemässä. Under the bridge muodostui pyöräretken keskeiseksi teemaksi, kun sade sotki suunnitelmat. Uitetun koiran olotilasta huolimatta reissu sujui hilpeämmissä tunnelmissa kuin ko. laulussa:) Meillä oli mukavaa ja "taistelutunnelmaa". Tarkoitus oli polkea Ruissalon leirintäalueelle koirien uittopaikalta hakemaan sinne keväällä jäänyttä kaarnalaivaa, mutta kaatosateen yllättäessä jo heti alkumatkasta teimme suunnitelmien muutoksen. Pahaniemen sillan alla syötäisiin eväät ja ruissalon sillan alla juotaisiin retkijuomat ja sitten takaisin kotia kohti.
Kesäloma alkoi! Ihana vapaus jota ei edes usko todeksi tai kykene ymmärtämään... maanantaina ei ole pakko nousta aikaisin ja voin tehdä ihan mitä ikinä haluan. Olen oppinut sen että enemmän saa kun mitään ei toivo tai odota, silloin kaikki on plussaa. Olkoon se sitten epäluuloisuutta tai pelkuruutta, varman päälle pelaamista ainakin, jolloin pettymyksille ei jää sijaa. Koitan asettaa asiat tärkeysjärjestykseen arkena ja kiinnittää huomion siihen mikä oikeasti on tärkeää. En elää huomiselle vaan tässä hetkessä. Ei ihan helppoa. Tällä hetkellä mielessä jotain kummaa levottomuutta. Miten tässä näin on käynytkään:) Sille joka niin oli vannonut ettei mielen malttamattomuudelle tms enää olisi sijaa tässä elämässä. Jospa maalta mielenrauhaa. Hyttysten huiskinnassa ja pusikoissa patikoidessa kunto kasvaa ja kesäloma löytää suuntansa. Mustikoita ei vielä löydy, mutta uimatelineen kanssa kana on kynittävänä. Mitä silläkin koitan taas itselleni todistaa? Sitä että voin uskoa itseeni ja pystyn melkeen:) mihin vaan...
Nellillä kesäinen asenne kohdallaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti