Talven tuiskut jatkuvat, vaikka hetken jo oli keväistä tunnelmaa ilmassa. Kadut ovat petolliset kun lumen alla oleva jää saa aikaan yllättävän luistavia tilanteita. Aika pian oli olo kuin lumiukolla. Menin metsään, jossa puut suojasivat tuulelta niin, että hupun raaski ottaa pois päästä ja jossa pitoa löytyi rapeasti narskuvasta hangesta. Haaveissa oli testailla uusia suksia, mutta olemme koko porukka kaameassa flunssassa ja pienessä kuumeessa. On pakko hyväksyä voimien rajallisuus, tämä viikonloppu menee lepäillessä.
Testailin kuitenkin suksia pihalla ja ihan hyvin tuntui toimivan. Lenkin jälkeen istuttiin Nellin kanssa takan lämmössä.
 |
| Ei kai meidän kattomme vuoda lämpöä harakoille? |
Viime lauantai-ilta oli juuri sellainen tyhjyyttä tai ehkä ennemminkin tylsyyttä täynnä oleva ilta, kun piti kehitellä jotain tekemistä. Lapset leikkivät alakerrassa ja mä mietin mitä ihmettä keksisin. Ystävälläni Heidillä oli synttärit 29.2. ja niinpä päätin kokeilla ekaa kertaa moneen vuoteen vesivärejä tehdäkseni synttärikortin. En ole uskaltanut kokeilla niitä, kun niillä ei ole sellaista peitto-ominaisuutta, että voisi maalata uudestaan päälle jos jokin kohta epäonnistuu. Öljyväreillä voi tehdä miten monta kerrosta tahansa. Ihan kivaa oli ja helpottavaa kun tiesi että valmista tulee vielä samana iltana. Poikien suttuiseksi töhrityt pensselit ei olleet parhaimmat mahdolliset ja lopulta kävin hakemassa meikkisiveltimen pienten yksityiskohtien tekoa varten. Heidin synttäreissä oli se jännä juttu että niitä ei oikeasti ollut, koska 29.2. ei ole joka vuosi. Ikinuori ystävä!
Heidi on sellainen ystävä, jonka kanssa voi jutella ihan mistä vaan ja kenen kanssa ollaan kaikenlaisissa ihme jutuissa käyty. Bongaillaan jotain juttuja mistä olisi kivaa tietää lisää kuten menneet elämät tai se uusi kiinalainen harrastus. Ehkä enimmäkseen Heidi niitä löytää ja ehdottaa että mentäiskö katsomaan. Mä sitten taas olen se joka uskoo kaiken mitä kerrotaan ja Heidi taas on skeptisempi järjenääni. Ollaan sovittu että jos toinen hurahtaa ihan järjettömästi johonkin, niin toinen sitten palauttaa takaisin maanpinnalle:) Heidi oli miehensä kanssa mukana kuulemassa edellisistä elämistä kertovaa luentoa. Heidi oli ollut siivekäs nainen egyptissä (netissä löytyi tietoa siivekkäästä jumalattaresta) ja hänen miehensä oli ollut merimies, joka oli pohtinut elämän kurinalaisen ympäristön ja oman hengellisen kasvun aiheuttamaa ristiriitaa. En tiedä onko tuollaiset edelliset elämät totta, eikä sillä oikeastaan ole merkitystäkään. Eihän sillä tiedolla ,että ne ovat totta tai eivät ole, tee yhtään mitään. Oli niin tai näin, joka tapauksessa on mielenkiintoista miten juuri jokin tietty asia nousee esiin joko toisen ihmisen tai itsensä näkemänä ja tulkitsemana. Mitä juuri se mielikuva edustaa tai tuottaa, antaa. Mitä tunteita se herättää, millaisia selityksiä oman elämän ihmeellisyyksistä voi siihen liittää, selittäisikö se jotain omia käsittämättömiä pelkoja tai mieltymystä johonkin.
Inna oli espanjalainen mies, joka huolehti perheestään hyvin vastuullisesti. Näyssä hän istui vaimonsa ja lapsensa kanssa ruokapöydän ääressä. Siellä espanjassa se Inna onkin viettänyt viime vuosina ja viimeksi viime syksynä toistuvasti aikaa ja on vuosia haaveillut muutosta sinne. Vaikka todellinen espanjalainen siinä perheessä (Teemu) ei enää niin välittäisi lapsuuden kotimaahansa palata. Innalla myös yhä on sellainen perheestä huolehtijan ja päätöstentekijän rooli. Inna tekee remonttihommat ja Teemu kokkailee (tosin upealla taidolla ja hyvällä maulla). Menneiden elämien tulkitsija sanoikin että nyt olisi Innan aika elää feminiinistä elämää tai ainakin tuoda sitä puolta itsessään esille ja kysyi että onko hänellä yhä taipumusta huolehtia päävastuusta ja päätöstenteosta perheessä.
Multa se nainen kysyi että onko polvessani välillä särkyä, kun olin siinä elämässä loukannut sen pahasti lähtiessäni veltamaan. Kyllähän mulla on ollut välillä tuo oikea polvi kipeä, niin että kun olen ahvenanmaan pyöräillyt nuorempana kahteen kertaan ympäri telttaillen, on pitänyt loppumatkasta ylämäet taluttaa kun polvi on kipeytynyt ja olen koittanut sitä säästellä. Olin tosin loukannut sen opiskeluaikana kun mentiin laskettelemaan ja kaveri vei mut hiihtohissillä messilässä huipulle ja käski laskea alas. Ei mulla ollut mitään tietoa miten ja kaaduin niin että polvi vääntyi ikävästi ja oli pitkään kipeä. Onneksi silloin toinen opiskelukaveri tuli ja selitti miten vauhtia saa hallittua kääntyilemällä painoa siirtämällä ja laskemalla loivasti viistoon. Minttukaakaon jälkeen meni sukset ristiin kapulahississä ja putosin sieltä. Lisäksi istuin myös kerran sivuun ja kapula sinkosi pepun alta osuen mun päähän. Tuli hissipojalle kiire tulla ulos kopista auttamaan. Ihme että selvittiin hengissä ja kaikki ruumiinostat tallessa siitäkin reissusta:)
 |
| Siinä lukee Heidi. Löysin netistä hieroglyfi-kääntäjän:) |
 |
| Rannalle |
 | ||
| Laduille. Oli niin kauniit että oli pakko ostaa. On sellaiset ettei monoa tarvita. Tänään Peltosiin verrattaessa painoa oli tuplasti ja leveyttä 1-2cm enemmän. Mahtaako mahtua ladulle? Mitäs pohjaan laitetaan, kynttilää ja tervaa vai perinteiset pitoteipit? 15 euroa maksoivat. |
 |
| Poikien löydöt |
Suunnuntaihiihdolla Naantalin jäillä viikko sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti