Elämän etsintää ;)

Mielestäni puut ovat kauniita ja kiehtovia (samoin tottakai luonto ja metsä). Mietin miksi ja ajattelisin sen liittyvän muuttumattomuuden kaipuuseen, jonkin sellaisen kaipuuseen joka on ja pysyy. Kaupungit muuttuu, samoin talot, kahvinkeittimet, televisiot, tietokoneet ym. mutta metsä on ja pysyy. Onhan sitä ihminen kehitellyt jotain mutaatioita hedelmäpuista ym. tuotannon tehostamiseksi ja sadon monipuolistamiseksi, mutta onneksi ne ovat puutarhoissa. Välillä kaipaa jotain tuttua ja turvallista, jotain kesytöntä ja ihmistä itseään suurempaa ja vanhempaa.

Toisinaan tämä teollistunut kulutusyhteiskunta saa tuntemaan tyhjyyttä, merkityksettömyyttä ja elämästä tuntuu kadonneen se mikä tekee siitä elämää. Sitä ikäänkuin elää keinotekoisessa hallinnantunteessa, jonka pohjimmiltaan kuitenkin tiedostaa harhaksi. Silloin kävely pimeään, myrskyisen meren rannalle, saa tuntemaan olon pieneksi, jolloin asiat ja ihminen asettuu oikeisiin mittasuhteisiin suhteessa luontoon, todelliseen elämään. Se on jotenkin helpottavaa ja vapauttavaa. Jossain on vielä jotain mitä ihminen ei ole kyennyt kesyttämään. Vaikka eihän teollistuneen kulutusyhteiskunnankaan yhteydessä voi puhua kesyyntymisestä. Ihmisen hallinta yhteiskunnasta on aikaa sitten kadonnut tuhkana tuuleen ja nyt tämä yhteiskunta asettaa vaatimukset ihmiselle ja hänen selviytymiselleen. Kasvatus vastaa yhteiskunnan vaatimuksiin ja jo varhaiskasvatuksessa käydään kehityskeskusteluja lapsen tehokkaan kehityksen edistämiseksi. Tämä hullunmylly tekee tarpeen välillä nähdä jotain kaunista, suurta, tunteikasta ja aitoa, luontoa, jotta edes hetkeksi saisi kosketuksen todellisuuteen ja totuudellisuuteen.