Puu

Ikkunalaudallani asustaa kaksi tammentainta, joilla nyt vuoden vanhoina on jo vaiherikas menneisyys. Tammenterhot poimivat päiväkodin lapset viime syksynä ulkoillessamme puistossa. Kaikki rahtasivat niitä innoissaan kädet pullollaan kun kerroin tykkääväni tammenterhoista:) Kotona laitoin kaksi terhoa purkkeihin multaan ja jostain ihmeen päähänpistosta ajattelin niiden tarvitsevan kylmäkäsittelyn ja laitoin ne jääkaappiin. Siinä talven kuluessa muutaman kerran vilkaisin purkkeihin ja tyhjältä näytti. Keväällä kuitenkin koin järkytyksen huomatessani purkeissa kasvavan jo pitkät puuntaimet, vitivalkoiset. Olivat pimeässä kasvaneina ihan valkoisia ja kovin pitkiä ja hentoja. Varovasti totuttelin ne valoon ja koitin kannustaa kasvamaan syyllisyyttä tuollaisesta heitteillejätöstä potien. Mutkikas on runko ahtaasta tilasta johtuen, mutta kesän korvilla niihin puhkesi silmut ja molempiin puunalkuihin tuli neljä lehteä. Kannoin niitä päiväksi ja lämpimiksi kesäöiksi ulos, mutta kirvat hyökkäsivät kimppuun. Huuhtelin niitä vedellä ja pidin sisällä. Tästä seurasi hometta tai jotain härmää, joka yhä vaivaa pieniä puitani. Nyt syksyn tullen eräänä päivänä palatessani töistä huomasin toisen puista pudottaneen ensimäisen lehtensä. Tunsin suorastaan äidillistä ylpeyttä, hupaisaa:) Nyt ovat lehdettöminä molemmat ja nököttävät tuossa ikkunalaudalla.
Toivon niille hyvää talvehtimista ja toivottavasti keväällä taas kasvetaan...

 

Askarteltu puu luonnosta kerätyistä materiaaleista