Eilen oli onnistunut reissu turkuun, vaikka museossa käynti jäikin väliin. Itselläni on koulukadun kasvattina "erityinen suhde" kyseiseen kaupunkiin, erityisesti siihen kaupunginosaan ja jokirantaan. Lapsena tunsin ne kadut läpikotaisin. Silloin lapsena koulun jälkeen vaeltelin ympäriinsä katuja tai menin isän työpaikalle Linnankadulle. Kerran keksimme kaverini kanssa heittää parvekkeelta alas vettä kadulla kulkijoiden päälle. Emme saaneet valtavaa suosiota keksintömme kohteeksi joutuneilta. Eräs pyöräilijä kävi pimpottelemassa ovikelloa ja laittoi lopuksi purukumin ovisilmään. Lopulta meitä alkoi jo pelottaa ihmisten vihaisuus ja valmistimme astianpesuaineesta ja kahvinporoista myrkkyä jota syöttäisimme kaikille mahdollisille tunkeilijoille. Onneksemme lopulta talonmies oli hälyttänyt isäni paikalle töistä ja tilanne saatiin selvitettyä. Olikin mennyt jo vähän liian hurjaksi, karannut mopo käsistä:)
Erikinkadulla sijainnut Tiimari oli myös suosikkipaikkojani ja välillä myyjä antoi ilmaiseksi yllätyksiä uskolliselle vakioasiakkaalle joka sijoitti kaikki pennosensa tarroihin ja muuhun pikkusälään. Aurajoenrannassa nukenrattaiden kanssa kissa kyydissä... Kaupunki on muuttunut niistä päivistä. Enää en välttämäti päästäisi omia lapsia liikkumaan siellä vapaasti yksinään.
Bussimatka oli pojille elämäys, kaverit oli ihan innoissaan. Turussa kävimme ensin hakemassa leffaliput ja sitten suunnitelmissa oli perinteinen föriajelu ja itseäni kiinnostanut Forum Marinum-museo. Kävellessämme förille bongailtiin hienoja autoja. Hienon auton kriteerin riitti täyttämään mikä tahansa yleisimmistä automalleista poikkeava auto, eli myös sellaiset kaikki 80-luvun ruosteiset kaunottaret.
Förillä seilasimme lämmintä kaakaota juoden muutaman kerran edestakaisin. Marinumiin päin jatkaessamme matkaa taisi poikien kiinnostus tulevaa kohdettamme kohtaan vaikuttaa siten että nuorten miesten energiavarastot loppuivat äkisti kesken. Ehkä ihan hyvä niin kun olisi ollut vain tunti aikaa tutustua museoon ja luulisin että aikaa siellä saisi enemmänkin kulumaan. Parempi siis mennä paremmalla ajalla. Niinpä poikien uudelleen organisoimalla kaupunkikierroksella päädyimme ihailemaan sorsia ja leikkimään hippaa jokirannan leikkipuistoon förin lähelle. Ei ollut vaan reilua kun nuo pikkusintit liittoutuivat keskenään ja jahtasivat molemmat mua. Vastineeksi joutuivat bussikyydin sijaan kävelemään takaisin keskustaan ja elokuviin. Sen verran rankka oli reissu että nukahdin kesken elokuvan! Onneksi juoni oli niin yksinkertainen että puolentunnin torkahdus puolessavälissä elokuvaa ei juonenkäänteiden mukana pysymiseksi haitannut lainkaan. Riitti että näin alun ja lopun. Eipä ole tällaista ennen sattunut, löytyi taas ihan uusi asia itsestäni:)
