Kultasarvinen

Ilahduttavaa on ollut voida juosta viikon sisällä neljänä päivänä tunnin lenkki niin että jalat ovat palautuneet seuraavaan päivään mennessä. Olen kylläkin venytellyt tuossa pihanurmella roskisten vieressä lenkin jälkeen kun muuten se jää jos erehtyy kotiovesta sisälle menemään. Eilen oli sisu loppua kesken kun tuuli niin kovasti että pipo meinasi lähteä lentoon. Oli pakko ottaa se pois päästä ja laittaa taskuun. Viime sunnuntain myrskyssä oli hauskaa juosta, siinä oli jo vähän seikkailun tuntua kun satoi ja myrskysi... pysyi pipo kuitenkin päässä!

Elämä on valintoja, asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Mikä on tai voisi olla totta ja mikä vain haavetta tai harhaa. Hapuilua suuntaan ja toiseen, tietämättä mihin mikäkin polku lopulta johtaa. Valintojen tekoa ilman että oikeastaan tietää mitä valitsee. Elämä on sika säkissä, joka aamuinen hyppy tuntemattomaan. Voi vain miettiä mikä on tärkeää, tässä ja nyt, tinkimättömän tärkeää. Niitä haaveita unohtamatta. Ovatko haaveet muutenkaan oikea asia tehdä kompromisseja ja kuuluvatko ne tinkimättömän tärkeisiin asioihin...

Upeasti kuvitettu kirja haaveista

"Sinun unelmissasi kultasarvinen on olemassa. Sinun mielikuvituksessasi se laukkaa täyttä vauhtia. Sinun sydämessäsi se tekee sata kuperkeikkaa. Älä milloinkaan lakkaa etsimästä kultasarvistasi."

Ehdottomiin suosikkeihini kuuluu myös Kurnu ja Loikka -kirjat. Mulla oli yläasteella myös sen nimiset sammakot ja kovia saivat kokea kun välillä laitoin istumaan olkapäälle, otsalle tai kissan selkään. Myös hamsterit pääsivät ratsastamaan kissalla ja välillä tulivat taskussa kaverin luokse kylään. Huomasin vain että nakertavat taskuun reiän aika nopeasti. Mökillä karkasi häkkinä toimineesta kissankuljetuskopasta ja Hamsua etsittiin ympäri mökkiä keskellä yötä. Ruokakaapista äiti löysi ja jälkeenpäin ei osannut sanoa kumpi kiljaisi kovempaa, hän vai hamsteri, kun oli kaapinoven taskulampun valossa avannut. Isän luona viikonloppuna samaiselle syötettiin leikkeleitä (Isän loistava keksintö) ja se sulloi ne poskiinsa. Sitten tajusin sen olevan liian suolaista ja kiskoin ne poskipusseista ulos. Hengissä siitäkin selvittiin, myös hamsteri siis.

Itselleni ainakin yksi sellainen perustavaa laatua oleva elämäntehtävä ja tinkimättömän tärkeä asia on omien lasten kasvun seuraaminen ja heidän tukeminen löytämään itseään ja kasvamaan omaksi itsekseen. He toivat tarkoituksen ja suunnan elämääni. Siksi pyrin ajattelemaan heidän parastaan aina valintoja tehdessä.

Pahvisia pipareita ja tämän talven kuuminta villasukkamuotia

Pojatkin pääsivät tänään sairaslomallaan pihalle happihyppelylle. Tekivät innoissaan sekoituksiaan ja olivat hirmu ylpeitä kun saivat tuon sörsselin vaahtoamaan. Otin pienistä lapsista kuvia ja pojat halusivat sitten että tämäkin upea marjamyrkky ikuistetaan.

Kesken sörsselin sekoituksen Epukka huikkasi Jonulle, että käyppäs veli pyöräyttämässä pari hiekkakananmunaa! Ja pitihän se hiekkapallerokin sitten ikuistaa:) On välillä niin älyttömän hauskaa noitten lasten kanssa. Ihanaa vastapainoa tuon kiukkuisen äijänkäppänän katsomiselle. Eilen lekittiin tuhkimoa. Saara oli tuhkimo ja Maija oli menninkäinen (kääpiö) ja itse olin haltijatar ja Noora oli "ei kukaan". Tuhkimo haukkasi myrkkyomenasta (punainen peikko) ja haltijan piti käydä kutsumassa prinssi avuksi (Epukka haettiin yläkerrasta). Uljas prinssi avun toi vaikka hetken pähkäili miten hänen kuuluu toimia, pitäisikö pussata vai löytyisikö joku vaihtoehtoinen toimintamalli prinsessan saamiseksi virkoamaan. Pelastin sitten pojan kiperästä tilanteesta ja ehdotin että hän voisi silittää tuhkimon hiuksia ja sanoa että herää, olet niin kaunis! No se onneksi tepsi tuhkimoon. Tottakai hän halusi kuolla uudestaan, mutta Maija oli ottanut myrkkyomenan eikä suostunut luopumaan siitä. Lattialla oli oranssi post it-lappu ja keksittiin että se voi olla myrkkyporkkana ja niin leikki alkoi alusta. Jonu kysyi että kuka hän voisi olla ja Saara ehdotti että Jonukin voisi olla prinsessa, mutta se oli vähän liikaa pienen pojan miehisyydelle ja hän totesi ennemmin seurailevansa sivusta. Tuhkimon virottua toistamiseen kaatua kuolla kupsahtivat kaikki tytöt lattialle ja halusivat saada silityksiä ja herätyksiä. Pääsi sitten Jonukin uljaan prinssin toimiin.