Uusi Vuosi tulee

Uuden vuoden lupauksia on jo kyselty. En aio luvata mitään tulevalle vuodelle. Ainoastaan toivon. Toivon että voin löytää onnen tässä ja nyt eli tässä hetkessä ja tänä päivänä näistä asioista jotka ympäröivät itseäni. Haluan jatkaa juoksemista. Tunnekurssilla tehdyssä unelmakartassa olevia asioita toivon yhä, siinä on oikeastaa kaikki mitä toivon. Haluaisin myös saada pienen purjeveneen ja oppia purjehtimaan. Haluaisin voida pitää Nitan. Haluaisin viettää mukavaa yhteistä aikaa lasteni kanssa ja osata olla heille läsnä. Toivon että voin kehittyä hyväksi aloittamassani vapaaehtoistyössä ja että jaksan ottaa kaiken irti sen tarjoamasta koulutuksesta ja työnohjauksesta. Toivon että muuttomme tuo mukanaan iloisia asioita ja kaikki sujuu hyvin, arki toimisi.

 Jos saisin toivoa mitä vain, toivoisin pienen talon maalle, narisevan tallinoven ja hevoset rouskuttamassa aamukauraa kun ulkona on sininen hetki ja ympäröivä metsä vasta heräilee. Toivoisin kiviportaita. Villasukat jalassa voisi istua aamukahvia juomassa ja kissa tulisi viereen kiehnäämään. Ne saisi vapaana kulkea seikkailuissaan. Nita saisi myös vapaan elämän, poissa näistä sen liian reaktiivista hermorakennetta kuormittavista ympäristötekijöistä. Lapset saisivat rakentaa majaa, elää aidossa hengittävässä ympäristössä. Lähellä olisi meri ja sauna. Myrsky löisi aallot rannan kiviin ja nostaisi kuohuavat vaahtopäät. Saunan pesä lämpiäisi puilla. Tyynellä pääsisi suoraan saunasta uimaan. Illalla takassa palaisi tuli. Eihän tällaista ole kuin saduissa.