perjantai 9. joulukuuta 2011

Joulukuuset

5.12. Ensilumi. Leijaili tiistaina illalla alas pilvistä. Jo sitä oltiin odotettukin, lapset uneksineet useampana yönä valkeasta maasta. Juuri olin astunut ovesta ulos pihalle ja lähdössä juoksulenkille koirien kanssa kun pieniä hiutaleita, kuin kauraryynejä, alkoi leijailla hiljalleen. Kohta jo kuitenkin kova tuuli alkoi pieksää raesokeria (rakeita) vasten kasvoja ja keskustan kohdalle päästyäni alkoi taivaalta sataa lievästi liioitellen valkoisia lettuja ja pian oli maa valkoinen. Samoin olivat mustat koirani saaneet ihan uuden värityksen.

Vakiintunut iltalenkki valkoisena

6.12. Itsenäisyyspäivä, huolta ja murhetta.
Itsenäisyyspäivän ilta tuli vietettyä terveyskeskuksen päivystyksessä kun toisella lapsella samana aamuna alkanut vesirokko ottikin yllättävän lujille aiheuttaen sydänoireita. Lääkärissä on vieraillut kahtena päivänä sen jälkeen tutkimuksissa, mutta ilmeisesti tauti vain ottaa niin voimille ja selvittiin säikähdyksellä. Itsenäisyyspäivän iltana myöhemmin syötiin kynttilänvalossa illallinen (piti antaa itsenäisyyspäivän kynttilän lisäksi sytyttää monta muuta että lasten innostus "tulitikkuleikkeihin" saatiin taas rakentavalla tavalla purettua) ja sitten kävin juoksulenkillä katsomassa kynttilöiden loistetta kirkolla. Myöhään illalla on mukavaa liikkua kun kadut ovat hiljaiset, aika on melkein kuin pysähtynyt ja selviää koiran kanssa paljon vähemmillä taisteluilla.

Itsenäisyyspäivän aamuna

Paljoa lunta ei ollut eilisen illan ensilumimyräkästä jäljellä

Viime viikkojen myrskyt ovat kaataneet takapihamme metsäkaistaleesta yhden ison puun, seinänaapurin takapihan kohdalle, mutta onneksi ei ylettynyt taloon asti. Oli ihan laho tyvestä. Mietin miten lujaa tekoa nuo muut suuret puut, männyt, ovat vai onko yhtä lahoja...  Tämä puu läheisestä metsästä luontopolulla.


Sateet ja lumi saivat pienen metsäpuron taas solisemaan


Muutamia joulukuusi-bongauksia matkan varrelta eri puolilla liikkuessani...

Kaupungintalon ja museon pihalla joulukuusi tämä. Miten näyttääkin ettei tuolla oikealla reunassa ole yhtään kynttilöitä...

Tuomiokirkon joulukuusi. Torstaina kävin turussa ja olisin tarvinnut parkkipaikan joen toiselta puolelta mutta osottautui mahdottomaksi löytää vaikka kuinka hain, ihan uskomatonta. Aikani kierrettyä luovutin ja päätin katsastaa tilanteen joen toiselta puolelta. Vartin myöhässä tapaamisesta löysin parkkiruudun kirkon takaa.

Hupaisaa... Missä on kuusi? Ylhäällä korkeuksissa nostokurjen päällä. Juuri sellaista pientä arjen ilottelua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti