Suklaa, uskollinen ystävä

Ilahtumisia, muutamia iloisia yllätyksiä, toi eilinen lauantaipäivä tullessaan.
 Myyjäisten arpajaisissa pieni poika haaveili sinisen avoauton koottavasta pienoismallista. Hän kävi useamman kerran ostamassa arvan kerrallaan ja pettyi silminnähden joka kerta kun onni ei suosinutkaan pientä miestä. Autopaketti jäi kolmen viimeisen palkinnon joukkoon. Eräs mies tuli ja osti viimeiset kolme arpaa, voittaen autopaketin. Kerroin erään pikkupojan haaveilleen siitä kovasti. Mies kysyi oliko poika vielä paikalla ja sitten pyysi että kävisin viemässä autopaketin pojalle. Voi sitä iloa, silmien tuiketta ja hymysuuta, kun saikin paketin itselleen!

Koulutuksessa oli puhetta huonojen tapojen syntymisestä. Kuinka ekalla kerralla omatunto kolkuttaa, mutta seuraavat kerrat ovat helpompia toimia vasten arvomaailmaansa. Entä huonoista tavoista poisoppiminen. Miten se tapahtuu ja voiko vanhasta tavasta luopuminen tapahtua niin syvän sisäistämisen kautta että se on todellista ja aitoa, ilman että on vaarana palata myöhemmin vanhaan väärään tapaan. Vai onko sitä sen asian osalta peruuttamattomasti turmeltunut. Esimerkiksi suklaan syöminen tukahduttamaan tunteita, oli se sitten ilo, suru, väsymys, tylsyys, yksinäisyys tai mikä tahansa.

Eilen suklaakakkua vatsan täydeltä... Pieni pala iloisuuden kunniaksi, pala onnellisuuteenkin, lohtua tuova pala huoleen lapsen terveydestä, pieni palanen hämmentyneisyyteen, murunen epätietoisuuteen, pala pikkujoulujuhlien aiheuttamaan väsymykseen ja iso pala turruttamaan tunteita ja tuomaan unohduksen tullessaan. No eihän se yksi pieni kakku tähän kaikkeen riittänyt. Illalla paluu kurinalaiseen elämään tunnin juoksulenkin avulla. Sillä toivottu vaikutus: kipeät jalat ja tyhjä pää.

Valoa ja varjoa

Pimeässä metsässä

Jouluvalot, lasten iloksi värikkäät kuin karamellinauha. Itse pitäisin enemmän kirkkaiden tähtien tuikkeesta, mutta sellaisten valojen aika on sitten joskus myöhemmin.

Lasten luovuus:) Kynttiläteline joulunpunainen...

Viikonloppu

Lauantaina aamupäivällä aurinko paistoi ihanasti, mutta puolelta päivin pilvet kerääntyivät taivaalle ja ilma synkkeni. Onneksi sunnuntaina oli upean kaunis aurinkoinen talvipäivä!

Lauantaina tunne-kurssilla kerroimme toistokirjoituksen toteutumisesta ja unistamme. Harmittelin että en ole nähnyt unia tai en muista, vain pyörässä pyörivästä koiranpennusta. Ohjaaja sanoi että eihän sitä tarvitse montaa unta, jos näkee yhdenkin merkityksellisen. Eihän siitä mitään tulisi jos sellaisia näkisi joka yö. Kehotti toistokirjoittamaan siitä jotta itse löytäisin asian ytimen ja se avautuisi...

Saimme myös nostaa enkelikortin jokainen vuorollaan. Oman enkelini viesti oli mielenkiintoinen. Kävin vielä kotona googlettamassa sen ja luin viestin uudestaan. Oli jännittävää miten eräs nainen oli juuri tapaamisemme alussa kysynyt neuvoa miten katkaista peritty puhumattomuuden kulttuuri perheessä, koska hän oli siihen lapsensa kasvattanut ja siirtänyt sen heille. Nyt hän ymmärsi sen vääräksi ja kysyi miten voisi alkaa puhua aikuisille lapsilleen ilman että he pitävät häntä ihan hulluna. Hän nosti enkelikortin jossa luki juuri perheestä ja tähän tilanteeseen sopivasti. Ihmeellistä...

Teimme myös "aarrekartan" eli koosteen asioista mitä toivomme tulevaisuudelta ja elämältä. Tässä omani...

Kurssilta suoraan ajoin paraisten suuntaan auton takakontti täynnä aikaisin aamulla tehtyä salaattia ja juhlakoristeita...
Olin järjestänyt äidilleni yllätys 60-vuotisjuhlat. Itse yllätys paljastui hänelle jo aiemmin viikolla kun soitin hänelle, ettei yllätys olisi ollut liian suuri. Onneksi se oli hänestä iloinen yllätys. Ihanien sukulaisten avustuksella juhlapöytä saatiin upeaksi, kummitäti ja kaksi serkkua auttoivat leipomisessa.

Sunnuntaina mahtavaa yhteistä aikaa lasten kanssa. Kävimme kolmestaan heittelemässä frisbeetä, juoksimme kilpaa ja olimme hippaa, annoimme läheisen puiston hämähäkkiverkko-keinussa toisillemme vauhtia... makoilimme siinä keinussa ja katselimme pilviä. Kävimme myös uimassa läheisessä uimahallissa tai tarkemmin sanottuna laskemassa vesiliukumäkeä. Illalla saimme nauttia ilotulituksesta ja vielä myöhemmin kummityttö tuli vanhempiensa kanssa kakkukahville ja tehtiin espanjalaista punaviini-cola juomaa. Se tosin oli pahaa.

Pientä elämää etsimässä-blogissa oli juttu kissakaistasta, olisi ihanaa saada sellainen. Pääsisivät nuo karvapallot pakoon pikku hirviöitä eli näitä kissoja niin kovasti rakastavia ja hellimishalua kovakouraisestikin ilmentäviä lapsia. Täällä seinät vaan on jotain halppis levyä (kyprokkia, miten se sitten kirjoitetaankaan) ja kaikki ruuvit, naulat ja erikoisruuvit tulee irti seinästä ja kun näppäränä remonttireiskana keksin liimata ne sinne seinän sisälle niin sitten lähti kunnon seinänpalasen kanssa kyprokkiruuvit irti eli tänne kissankaistan asentaminen ei käy ihan leikiten. Onneksi reiät sai paikattua sillä valkoisella tahnalla ja hiomalla. Olen "taitava" virittelemään kaikkea muutenkin. Vuosi sitten opettelin käyttämään kuviosahaa ja suunnitelmissa oli myös porakoneen käytön opettelu, mutta se sitten jäi. Mä vähän arkailen tuollaisia isoja koneita. Naula ja vasara on enemmän mun juttu. Parvekkeella on verkko että kissat pääsevät sentään sinne. Oli aika akrobatiaa kun kiipeilin tuolin ja parvekepöydän päällä kiinnittäessäni sitä parvekkeen kattopaneeleihin. Sitä ennen viihdytin naapurinisäntää yrittämällä rakentaa takapihalle noin 2-3 m2 kissa-aitausta. Koitin naulata pitkiä lautoja yhteen kehikoksi ja aina kun nostin sen pystyyn, laudat irtosivat toisistaan. Kaksi iltaa koitin sitä saada onnistumaan ja välillä näin kun sivulla olevan talon päätyasukas kurkisteli parvekkeelta huvittuneena miten homma edistyy.

Aamulla aikaisin tai myöhään illasta käyn kävelemässä läheisen nurmikumpareen päällä, tulee mieleen asioita ja alan niitä huomaamattani pyöritellä, ehkä vähän liikaakin. Silloin illalla on kadut ihan hiljaiset kun kävelen sitä kumparetta pitkin. Pelto aukeaa edessä ja sivulla, asfaltti kiiltää kosteudesta ja katuvalojen loiste värjää tietä reunustavat pienet puut kullanvärisiksi. On ihan hiljaista ja autiota. Toisinaan pelloilta nousee yökosteutta. Koirat nuuskuttavat ja tuhisevat innoissaan ympärillä kun etsivät jäniksen papanoita ruohikosta. Se on ihanan rauhallinen hetki, jolloin moni asia on mahdollista ainakin oman pään sisällä:)

Halloween kemut

Sunnuntaina illalla kuudelta ovestamme marssi sisään aika sekalaista porukkaa... tuli lepakko-noita vihreissä hiuksissa ja naama töhritty hopealla ja vihreällä värillä (toisen poikani tyttöystävä), starwarsin se tumma tyyppi jonka nimeä en osaa kirjoittaa, pimeässä kiiltävällä naamarilla varustettu vampyyri ja hämähäkki-prinsessa violetissa pikkumekossaan ja silmät peittävässä naamarissaan (toisen pojan tyttöystävä). Naapureista saattoi olla myös aika vaikuttava näky kun 10min ennen juhlien alkua heilui pihallamme tumma hahmo noidanhattu päässä ja puukko kädessä ...tuli kiire veistellä kurpitsalyhdyt ja olin vasta kaivamassa toisesta sisältöä ulos soppakauhalla kun ensimmäinen vieras jo tuli (tosin vähän etuajassa). Olen kuitenkin aika ylpeä tuotoksistani ensikertalaisena ja vielä nopeasti ja ilman mitään suunnittelua. Oli kyllä todella helppo homma kun olivat jo niin pehmeitä ja kuivuneita odotettuaan vuolemistaan noin kuukauden tuossa ovenpielessä.

Viime vuonna oli isommat bileet ja ohjattua toimintaa enemmän jotta meno pysyi isolla porukalla turvallisena ja hallittuna. Kauhukeittiössä tarjoiltiin silloin kuolleita kärpäsiä (rusinoita), iilimatoja (lakritsia mehuliemessä), toukkia (riisimuroja), kärpäsen munia (nompparelleja) ym... Nyt oli vain katettuna kynttiläillallinen mustalla jätesäkillä verhoillun ja teeman mukaan koristellulle keittiönpöydälle ja tarjolla oli mm. verihyytelöä (mehuhyytelöä konjakkilaseihin tehtynä) ym. Vihreä mehu oli välillä juhlijoiden mukaan vampyyrin verta, sammakon sylkeä tai sukkamehua. Olen myös ylpeä toisesta pojastani joka herrasmiehenä tarjosi toisen paitansa tyttöystävänsä harteille kun ulkona lyhtyjä katsoessa häntä alkoi palella. Olin lainannut Jukka Pojan vanhemman cd:n kirjastosta ja pidän siitä kovasti ja sitä onkin soitettu aika ahkerasti. Pojat ovat myös siihen tykästyneet ja niinpä se raikasi ulos pihalle asti kun sekalainen seurakunta biletti yläkerrassa disco-pallon pyöriessä pimennetyssä huoneessa. Herkutteluhetken jälkeen ylimääräinen sokerista saatu energia purettiin taistelulla ja jahtasivat toisiaan ympäriinsä. Se pienessä porukassa on kivaa että niiden voi turvallisesti antaa leikkiä ja vähän riehuakin keskenään.

Toinen poikani kertoi että olivat koulussa keskustelleet ruokailussa, että jos tyttö ja poika pitää samoista asioista niin he menevät keskenään naimisiin. Siellä oli mm. Chris ja Emma pitäneet molemmat kananmunasta, joten he kuulemma menevät isona naimisiin. Kuitenkin Chris ei pidä limukasta ja Emma taas vähän pitää, joten he ehkä eroavat sitten myöhemmin. Markus piti makkarasta ja oliko Emmiina kun piti makkarakeitosta, joten siinä sitten tulevaisuuden pariskunta kuulemma. Olisikin noin helppoa!

Aamukävely

 Mietin aamulla miten suuri onni on että voin halutessani tehdä aamukävelyn näin upeissa maisemissa!

Hymyssä kun suu, maistuu jopa puu

Kotipihalla uusi urakka odottaa

Joku omista tai hoitolapsista oli laittanut kastanjan purkkiin multaan. Muistan hämärästi että leikittiin istutusleikkejä joskus keväällä tai kesällä porukalla. Löysin purkin pensasaidan alta ja siihen oli kasvanut pieni kastanjapuun taimi. Pitäisiköhän istuttaa se vielä maahan vai antaa talvehtia purkissa ehkä ulkovarastossa?

Kotona odotti kellivä kisuli

Torstaina oli Martin-päivä. Martti oli ritari, joka näki köyhän kerjäläisen ja halkaisi viittansa kahtia, tarjoten puolet siitä palelevalle kerjäläiselle. Hän alkoi kuunnella sisintään ja rohkeasti seurasi kutsumustaan, uhmaten toisten tahtoa ja häneen kohdistuvia odotuksia.  Hän myös piileskeli hanhiparvessa, mutta paljastui lopulta ja hänet valittiin piispaksi.

Olin viettämässä Martin-päivää lasteni kanssa Vanhan Pappilan pihapiirissä. Seurakunnan tiloissa lyhtypajassa askartelimme lyhdyt ja lauloimme lauluja ritari Martista. Kävelimme pimenevässä illassa lyhtykulkueena kirkkoon. Siellä kuuntelimme sadun, lauloimme Maan korvessa ja Jumalan kämmenellä -laulut ja hiljennyimme, sen jälkeen lyhtykulkue suuntasi takaisin Pappilan pihalle kuumalle mehulle ja keksille. Tämän hartaan tunnelman jälkeen kävimme läheisessä kauppakeskuksessa hankkimassa täydennystä asevarastoomme ja muutama miekka ja kirves löytyivät sunnuntain halloween-kemuihin. Pakkohan niitä oli testata pienessä lähitastelussa parkkipaikalla ja saimmekin muutamia huvittuneita katseita ohikulkijoilta:)

Kynttilälyhdyt valmistuivat kiertämällä rautalanka lasipurkin ympärille ja sen jälkeen puukepin päähän. Levitimme lakkaa lasin pintaan ja sen jälkeen kiinnitettiin siihen kiiltokuva ja taas päälle lakkaa. Lopuksi kimalletta päälle.

Kirjastossa lastenosastolla on taidenäyttely alle kouluikäisten tuotoksille. Kävin perjantaina viemässä sinne sykyiset sadonkorjuukorit...

 Korissa on eri tekniikoin valmistettuja pieniä helposti toteutettuja askarteluja. Auringonkukka on tehty painamalla kädenjälkiä, hillopurkissa on tehty puolukoita, mustikoita ja mansikoita painamalla sormenjälkiä, porkkanat on tehty kovettuvasta muovailuvahasta ja painettu haarukalla lovia, omenan isommat tytöt ovat tehneet vesivärityönä, sieni on väritetty väriliiduilla ja perunat on painettu pahville kastamalla puolitettu peruna sormiväriin ja sen jälkeen paperille.

Hauskoja juttuja lapset kertoivat kun kyselin mitä kenenkin korista löytyy... M kertoi että hänen koristaan löytyy mm. aurinko ja hame (hame=hillopurkki). N:lta löytyy pehmeä sieni ja Pihlalta tatti, joka on hänen herkkua. S:lla oli tapansa mukaan paljon kerrottavaa omasta koristaan, hän on oikea pieni satuilija, runoilija ja laulelija.

Tunteita, illanviettoa ja seurauksena päänsärkyä:)

Lauantaina oli upea aurinkoinen ilma. Vähän harmitti aluksi mennä sisätiloihin työväenopistolle, mutta harmitus unohtui pian mielenkiintoisen aiheen parissa. Tunne-kurssi ei ollut ihan sellainen kuin mitä olin ajatellut ilmoituksen perusteella vaan sain taistella itseni kanssa estääkseni ennakkoluuloja valtaamasta mieltä ja että olisin avoin kuulemaan asiasta. Jostain syystä olin ajatellut kurssin perustuvan länsimaiseen lääketieteeseen ja pyskologiaan (tai oikeastaan en ylipäätään mihinkään lääketieteeseen vaan vain psykologiaan) mutta kurssi perustuikin vaihtoehtoiseen lääketieteeseen tai vaihtoehtohoitotieteisiin. Akupunktio ja koiran hoitaminen homeopatialla ovat itselleni tuttuja asioita, mutta muuten en ole vaihtoehtohoitoihin tutustunut. Puolenpäivän aikaan kävin ruokatauolla kävelemmässä jokirannassa eli auringostakin tuli nautittua. Muutaman viikon päästä on toinen osa kurssia.

Illalla oli serkkutapaaminen kuudelta ravintola Kertussa. Serkkutapaaminen oli juuri niin hauska kuin olin toivonutkin ja vielä hauskempikin. Ruoka oli Kertussa tosi hyvää, otin kreikkalaisen salaatin. Hetken mielijohteesta keksimmekin poiketa ruuan jälkeen läheiseen Siwaan ja hakea sieltä vähän syötävää ja juotavaa, jonka jälkeen suuntasimme Petrin asunnolle Martinsillan kupeeseen. Sieltä on aina yhä uudelleen ihastuttavat maisemat. Hänen kissat olivat jo löytäneet uuden kodin eli jotain keskeistä tuntui puuttuvan kun ne eivät olleet paikalla. Kymmenen paikkeilla lähdimme jälleen liikenteeseen ja kävimme Koulussa. Porukkaa oli kohtalaisesti, mutta saimme hyvät istumapaikat. Karpalosiideri oli yllättävän hyvää:) Sieltä jatkoimme matkaa Teerenpeliin ja siellä mustikkasiideri oli vielä parempaa kuin edellisen paikan karpaloinen. Lopulta päätimme lähteä etsimään seuraavaa paikkaa ja Tompan ehdotettua Silvermoon karaoke-baaria päädyimmekin sinne. Tarkoitus oli mennä johonkin muuhun, mutta kaikkialla oli pitkät jonot ja sisälle maksoi. Baariin päästyämme Tomppa kuitenkin ilmoitti ettei aio olla vastuussa baarivalinnastamme, oli ehkä aluksi vähän ennakkoluuloja kun paikka näytti hiljaiselta mutta onneksi se osoittautuikin ihan toisenlaiseksi ...aika hyvä meno alkoi kun me päästiin sinne! Ilo irtosi kun aloimme tarjota vuorotellen Tervaleijona-snapseja. Tanssilattialla tuli ahkerasti pyörittyä porukalla karaokebiisien tahtiin, bongattiin myös pöytäseurueellinen vampyyreja ja laulettiin karaokea (Tomppa osoittautui parhaimmaksi karaokebiisien etsijäksi biisiluettelovihosta. Viimeiseksi kouluja käyneenä hän osasi aakkoset parhaiten, kun meille muille se osoittautui yllättävän haasteelliseksi). Vähän ennen kahta soitin Teemulle, joka oli luvannut tulla kyyditsemään kotiin ja onneksi hänellä oli ampumapelin taso kesken niin sain vielä vähän lisäaikaa valomerkkiin asti. 02.30 tuli Teemu hakemaan ja kävi heittämässä kotiin. Kiitokseksi sai halaukset kaikilta serkuilta. Tomppa tosin totesi kantavansa yhä kaunaa noin 10 v. takaisesta juhannuksesta kun vesisodan päätteeksi Teemu oli heittänyt hänet mereen:) Teemu ja Inna myös vastavuoroisesti saavat vastaavanlaista kyydityspalvelua sitä tarvitessaan. Yleensä ollaan tosin pyritty päättämään ilta puolenyön tuntumassa mutta onneksi Teemu on toivottoman kova pelaamaan ja viikonloppuöinä se venyy pitkälle aamuyöhön eli ei voinut siksi huijata menevänsä ajoissa nukkumaankaan.

Paluu arkeen päänsäryn saattelemana sunnuntaina aamulla yhdeksältä. Ensin piti mennä vuokrasopimuksen kirjoittamistilaisuuteen äidin asunnon uusien vuokralaisten kanssa ja sieltä suoraan lasten kanssa karting-radalle. Lasten ajon jälkeen paluumatkalla takapenkin sankarit päättivät huolehtia että draamaa ja meteliä riitti päänsäryn ylläpitämiseksi. Kaiken lisäksi matka jatkui suoraan heidän koulukaverin luokse halloween-kaffelle, jossa tarjottiin vihreää limaa, koirankuono/aivo-piirakkaa ja muuta teemaan sopivaa. Hyvää oli ja onneksi en ole niitä jotka kärsivät kovasti pahasta olosta vauhdikkaan illanvieton jälkeen. Kaiken tämän ohjelmiston jälkeen olin todella kiitollinen siitä, päänsärky oli kuitenkin vain kohtuullinen muistutus runsaasta edellisen illan nesteytyksestä:) Matkalla kotiin piti vielä käydä kaupassa ja sitten koirat jo odottivat pääsyä metsään. Lopulta laitoin ruuan uuniin ja istuin hetkeksi koneelle kuuntelemaan muutamaa biisiä. Illalla jaksoin vielä tehdä tunnin mittaisen reippaan koirakävelyn ja juoksinkin välillä. Ihanaa kun tulee talvi niin ei tarvitse varoa mopoilijoita koirien takia:)