Mihin kiinnittää huomion ja mille antaa aikaa, se lisääntyy. Olkoon se siis ilo, onni, terveys, rakkaus... Oman näköinen onnellisuus
maanantai 7. marraskuuta 2011
Halloween kemut
Sunnuntaina illalla kuudelta ovestamme marssi sisään aika sekalaista porukkaa... tuli lepakko-noita vihreissä hiuksissa ja naama töhritty hopealla ja vihreällä värillä (toisen poikani tyttöystävä), starwarsin se tumma tyyppi jonka nimeä en osaa kirjoittaa, pimeässä kiiltävällä naamarilla varustettu vampyyri ja hämähäkki-prinsessa violetissa pikkumekossaan ja silmät peittävässä naamarissaan (toisen pojan tyttöystävä). Naapureista saattoi olla myös aika vaikuttava näky kun 10min ennen juhlien alkua heilui pihallamme tumma hahmo noidanhattu päässä ja puukko kädessä ...tuli kiire veistellä kurpitsalyhdyt ja olin vasta kaivamassa toisesta sisältöä ulos soppakauhalla kun ensimmäinen vieras jo tuli (tosin vähän etuajassa). Olen kuitenkin aika ylpeä tuotoksistani ensikertalaisena ja vielä nopeasti ja ilman mitään suunnittelua. Oli kyllä todella helppo homma kun olivat jo niin pehmeitä ja kuivuneita odotettuaan vuolemistaan noin kuukauden tuossa ovenpielessä.
Viime vuonna oli isommat bileet ja ohjattua toimintaa enemmän jotta meno pysyi isolla porukalla turvallisena ja hallittuna. Kauhukeittiössä tarjoiltiin silloin kuolleita kärpäsiä (rusinoita), iilimatoja (lakritsia mehuliemessä), toukkia (riisimuroja), kärpäsen munia (nompparelleja) ym... Nyt oli vain katettuna kynttiläillallinen mustalla jätesäkillä verhoillun ja teeman mukaan koristellulle keittiönpöydälle ja tarjolla oli mm. verihyytelöä (mehuhyytelöä konjakkilaseihin tehtynä) ym. Vihreä mehu oli välillä juhlijoiden mukaan vampyyrin verta, sammakon sylkeä tai sukkamehua. Olen myös ylpeä toisesta pojastani joka herrasmiehenä tarjosi toisen paitansa tyttöystävänsä harteille kun ulkona lyhtyjä katsoessa häntä alkoi palella. Olin lainannut Jukka Pojan vanhemman cd:n kirjastosta ja pidän siitä kovasti ja sitä onkin soitettu aika ahkerasti. Pojat ovat myös siihen tykästyneet ja niinpä se raikasi ulos pihalle asti kun sekalainen seurakunta biletti yläkerrassa disco-pallon pyöriessä pimennetyssä huoneessa. Herkutteluhetken jälkeen ylimääräinen sokerista saatu energia purettiin taistelulla ja jahtasivat toisiaan ympäriinsä. Se pienessä porukassa on kivaa että niiden voi turvallisesti antaa leikkiä ja vähän riehuakin keskenään.
Toinen poikani kertoi että olivat koulussa keskustelleet ruokailussa, että jos tyttö ja poika pitää samoista asioista niin he menevät keskenään naimisiin. Siellä oli mm. Chris ja Emma pitäneet molemmat kananmunasta, joten he kuulemma menevät isona naimisiin. Kuitenkin Chris ei pidä limukasta ja Emma taas vähän pitää, joten he ehkä eroavat sitten myöhemmin. Markus piti makkarasta ja oliko Emmiina kun piti makkarakeitosta, joten siinä sitten tulevaisuuden pariskunta kuulemma. Olisikin noin helppoa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti