Ihmeitä tapahtui ja tämä paikka alkaa vihdoin viimein muistuttaa etäisesti paikkaa jota voisi ehkä kodiksi kutsua. Siirsin maalle menon perjantaista lauantaille kun sunnuntain vierailu siirtyi ensi viikolle ja perjantai kului siten antoisasti verho-ostoksilla. Sen jälkeen puoleen yöhön asti kuuntelin radiota, otin muutaman siiderin ja purin pahvilaatikon toisensa perään. Ensi viikon tavoitteena on saada ne verhot vielä silitettyä ja sitten ripustettua ikkunoille. Ikkunalautakin on jo kiinnittäytynyt tuohon keittiön ikkunan alle, jee:) Jäi siis konserttiin meno väliin, mutta täytyy seurailla keikkatarjontaa kun teksisi kyllä mieli mennä lähiaikoina jotain kuuntelemaan ja olla reilusti viihteellä rentoutuen kun tämä elämä on aika stressaavaa ja monimutkaista ollut viime aikoina.

Päästiin lauantaina lähtemään ajamaan vasta illan alkaessa pimentyä. Moottoritielle päästyämme sumu valtasi tienoot. Oli hienon näköistä kun musta tie meni valkoisten peltojen poikki ja sumu sekoittui peltoon niin ettei tiennyt missä toinen loppuu ja toinen alkaa. Välillä tummat puut reunustivat sitä sumuista harmaanvalkeaa. Siltojen kohdilla näkyvyys meni tosi huonoksi. Tuntui kuin silta olisi leijunut ilmassa sumun keskellä ja siinä vaiheessa tajusin ettei tämä olekaan kivaa vaan ajo-olosuhteet on tosi huonot. Pikkutielle päästyämme sumu oli jo tosi sankkaa ja näkyvyyttä oli vain 5-10m. En osannut päättää onko parempi näkyvyys tavallisilla ajovaloilla vai pitkillä, kun pitkät päällä koko valokiila täyttyi valkoisesta ja mitään muuta ei näkynyt. Olisihan meillä ollut autossa sumuvalot, mutta en muistanut miten ne laitetaan päälle. Jonulla oli ollut hikka koko matkan ajan ja hän oli kokeillut kaikenlaista sen pois saamiseksi. Ollut hengittämättä ja nieleskellyt kolme kertaa peräkkäin jne. Hän oli juuri sanomassa että äiti varo tuossa on hirvivaara merkki kun jouduin jarruttamaan äkisti. Tiellä oli kolme peruraa viereisellä kaistalla seisomassa. Katsoivat suoraan kohti ja olivat tosi kauniita. Lähtivät juoksemaan metsikköön kun tööttäilin niille. Jonu vaan totesi iloisena että kiitti äiti, nyt multa lähti hikka! Ei tajunnut miten lähellä se oli ollut.

Perillä oli kiva istua tuvassa tulisijan lämmössä ja valvottiinkin aika pitkään. Kaiveltiin taas vanhoja laatikoita (ihan kuin en kotona olisi saanut pahvilaatikoista tarpeekseni) ja tehtiin kivoja löytöjä. Pojilla oli hauskaa kaivella mun vanhoja lapsuuden lelulaatikoita joista löytyi vaikka mitä rojua. Tänään käytiin metsäkävelyllä ja sain taas tuntumaa metsän eläimiin. Nelli alkoi haukkua ja kun menin katsomaan, se oli löytänyt supikoiran ja haukkui sitä muutaman metrin päässä. Sain Nellin tulemaan luokse kun kutsuin ja supi pääsi pakenemaan. Ilahduin tosi kovin että Nelli tuli luokse jännittävästä tilanteesta huolimatta. Kotiin palattua pistin romanttisen leffan pyörimään joka oli tarttunut mukaan verho-ostoksilla, keitin kaffet ja otin pari keksiä poikien leikkiessä. Eipä siinä metelissä oikeen tunnelmaan päässyt ja pistin osan leffaa pikakelauksella. Keksipaketissa kannen kuvassa isoisä taitaa pitää kekseistä tosi kovasti koska kannen kuvassa on (rasian tuotantoteknisistä syistä johtuen) pullottava kohta juuri kriittisessä paikassa:)

Pihan portailta otettu kuva lähes 30 vuoden takaa. Mamma kai ottanut. Itse tuossa keltaisessa paidassa ja serkkutyttö vieressä.

Laatikosta löytyi myös pussillinen naavaa ja muutama kivi jotka kuulemma olin lapsena saanut lapin tuliaisina äitini pikkusiskolta ja hänen mieheltään.

Ensimmäisest talvikengät, kesäkengät ja mamman neulomat villasukat

Talven suosikkijuoma... muutama sentti kupin pohjalle ja kuumaa vettä päälle, lämmittää mukavasti:)

Tänään sunnuntaina paistoi aurinko

Pellolla kasvaa keppejä, 160 kpl!

Siellä se supi lyllertää pakoon jos tarkkaan katsoo kuvan keskellä