Kävin tänään illalla tuossa lähimmässä metsässä. Vaikka eipä täällä kunnon metsää ole. Turha edes haaveilla mistään korpimetsästä kun täällä on pelkkää pahaista pusikkoa, jonkä läpi lähin talo pilkottaa muutaman kymmenen metrin päässä ja autonäänet kuuluu lakkaamatta. Sitä vanhan kodin lähimetsää kaipailen tosi kovasti ja tekisi mieli päästä sinne hiljaisuuteen ja luonnon ympäröimäksi.

 Onko nyt uusikuu vai vanha kuu pienentymässä... Kuun sirppi siellä taivaalla näkyy, mutta oli niin pilvisiä iltoja viimeaikoina että en tiedä miten on. Niitä siemeniä pitäisi kai kohta taas istutella. Sain töistä hyviä muovisia koppia sitä varten.

Viime lauantai-ilta meni Nitan veljeä, Pontsoa, etsiskellessä. Kiia oli ollut sen kanssa lenkillä ja Pontso oli ollut entisen päiväkotityöpaikkani lähellä metsässä vapaana ja lähtenyt jäniksen perään. Kiiaa harmitti niin että ei ollut jäänyt odottamaan ja tuli yksin kotiin. Kellon lähestyessä yhdeksää lähdettiin Kiian kanssa pyörillä koiraa etsimään samaa lenkkiä tehden kun minkä he olivat aiemmin tehneet. Onneksi vähän ajan kuluttua tuli puhelu että koira oli tullut kotiin hyvin nöyränä ja katuvaisena. Nellikin välillä lähtee omille vaelluksilleen, mutta se tulee kyllä takaisin ja sillä on heijastinliivi siltä varalta että eksyy autotielle. Eihän koiraa saisi vapaana pitää ja Pontsoa en kyllä pitäisikään, mutta Nelli tulee kaikkien kanssa toimeen ja juoksee pakoon jos joku uhkaa. Koiraa odotellessa voi vaikka kuvailla kännykän kameralla puunlatvoja...