Leikkiä suurella sydämellä

Kuluneessa kuukaudessa on tullut koettua eri vuodenaikojen tunnelmien kirjo tiukkaan tahtiin vaihtuen, talvipakkasista lumineen keväisiin auringonsäteisiin ja nyt viime päivinä sykysyisen kolea vesisade, joka tunkeutuu luihin ja ytimiin asti. Enää paahtavan kuumia kesätunnelmia odotellaan. Olemme lukeneet töissä Mairikki-kirjaa eskariin menijöille päivälevon aikana. Pidän kovasti siitä kirjasta ja niistä arkisista tilanteista ja tunnelmista, joita kirjailija niin ihanan ja koskettavan inhimillisesti kuvailee. Ne ovat tilanteita ja tunnelmia, joita uskoakseni jokainen on joskus kokenut ja voi samaistua kirjan eri vaiheiden ja tilanteiden tunnemaailmoihin. Voi samaistua siihen miten katumus iskee tai paniikkia pukkaa kun on tullut tehtyä jotain hölmöä, miltä tuntuu sydämen keveneminen kun saa kerrottua murheensa toiselle tai vaikka miten sitä haluaa saada ihailua ja arvostusta osakseen. Miten keväinen ilta voi olla täynnä odotusta, sydäntä riipivää haikeutta ilmassa. Yksi ainoa päivä voi olla pitkä, kamala ja ihanan kaunis. Taika piilee siinä miten osaisi jokaisen hetken elää täysillä, rehellisesti täydestä sydämestä. Lapset ovat siinä mestareita. Työssäni yksi hauskimmista asioista on seurailla ryhmän pienimpien lasten keskinäistä vuorovaikustusta ja leikkejä. Eilen iltapäivällä olimme sateen ja tuulen vuoksi estyneitä menemään pihaleikkeihin ja lapset leikkivät sisällä. Kesken puuhieni kuulen, kun juuri kaksi vuotta täyttänyt pikkutyttö tulee ilman housujaan, pelkkä vaippa ja body päällä sanomaan, että he ovat toisen (samanikäisen) tytön kanssa menossa rannalle uimaan. Menen katsomaan heidän kotileikkiään ja siellä hellan ja kattiloiden ym. astioiden keskellä seisoo toinen pikkuneiti täysin ilman vaatteita, vaippa ja vaatteet lattialle viskeltynä. Tytöt ne olivat päättäneet lähteä rannalle!

Sain 5-vuotiaalta tytöltä piirustuksen "Prinsessa sateessa".

Kesätunnelmointia...

Viime viikonloppuna olimme poikien kanssa maalla äitini luona yökylässä. Illalla meitä viihdytti täydestä sydämestään kissanelämää nauttiva mestarimetsästäjä Välkky. Komean hiirisaaliin kanssa katti elvisteli pihamaalla ja sitten kuusen suojaan laski saaliinsa meidän ihailtavaksi. Niin kiehnäsi poikia ja otti kehut silityksineen vastaan. Enpä silloin aavistanut, että meitä kotiinlähtijöitä olisi seuraavana päivänä kolmen sijasta neljä. Autoa kotimatkaa varten pakatessani sain kuulla ilmoitusluontoisen asian: kuollut hiiri on pakattu mukaan. Pihamaallemme viime keväänä haudattu sammakko saisi seuraa oman kotipihamme multiin. Ei parane jättää poikia ja isoäitiä hetkeksikään keskenään:) Vastaväitteissä kolme vastaan yksi ja niin ajoimme lopulta päätön hiiri mukanamme takaisin kotiin.

Hiirten kauhu: Välkky

Leikkikalu eli metsästys-saalis vierellään