Paluu Ruissalon metsäpolulle

Torstaina illalla palasimme tutkimaan viime kerralla löytämäämme metsäpolkua. Jatkoimme eteenpäin joutsenten asuttamasta rannasta ja päädyimme ihanalle auringon lämmössä kylpevälle kalliolle. Meri kohisi ja virtaus oli voimakas. Huomasimme lähes kaikkien jäiden hävinneen muutaman päivän aikana! Nelli "kevään tekijä" osallistui jääpeitteen hävittämiseen loikkaamalla rannanläheiselle jäälautalle ja koitti kaivaa ja nakertaa sitä.

Rantakalliot houkuttelivat istumaan ja nauttimaan upeasta maisemasta ja keväisestä tunnelmasta

Kuva kalliossa

Nelli lähtee seilaamaan

Taikaa ...veden päällä kävellen

Puun pureksintaa

Lokit liitelivät yllämme huimien ilmavirtausten kuljettamana

Kiikareita olisi kaivattu moneen kertaan

Kiehtovia koloja

Kävellessämme p-paikalta metsää kohti kyselin Jonulta että miten menee ja mitä kuuluu. Hän sanoi että ihan hyvin menee, mutta jotain jännitystä hän kaipaisi elämään kun aina vaan kävellään ruissalossa. Siksi kuulemma pitää pelata lego batmania ja muita toimintapelejä. Ehkä se tuli siitä, että olimme jutelleet siitä miten kivaa olisi mennä maskuun tai jonnekin muualle lähistölle etsimään ja tutkimaan luolia.
Viime lauantaina olin turussa koulutuksessa Heidin kanssa (dialogin mahdollisuuksista). Luentosalin ikkunalasien läpi loimme haikeita silmäyksiä aurinkoiselle pihamaalle, jossa sijaitsee pieni puistoalue. Tauolla aloimme jutella, että olisispa kiva lähteä retkelle ...voisimme samantien mennä jonnekin puiston puskanjuurelle kyykkimään. Ehdotin että mentäis jonnekin mynämäen metsikköön laavulle yöksi kuuntelemaan susien ulvontaa (jos kävisi niin hyvä tuuri että ne juuri silloin lähistöllä majailisivat). Olen haaveillut siitä jo useamman vuoden ja joskus vielä sen toteutan. Heidi ei oikein riemastunut siitä ehdotuksesta. Sanoi että pelkää susien käyvän kimppuun. Lohdutin että voidaanhan me heitellä niitä kävyillä tai tökkiä kepillä silmään. Heidi kertoi miehelleen ehdotuksesta ja Arista se oli loistava ja hän heti alkoi suunnitella meidän tyttöjen reissua ja usuttaa Heidiä mukaan. Hän oli koittanut saada Heidiä festarille mukaan, mutta se oli kaatunut teltassa nukkumisen epämukavuuteen ...siksi ehdotus oli niin loistava hänen mielestään:) Oli se Heidi sitten samaiseksi illaksi tapaamiseemme jo katsonut  (30km!) reitinkin meille valmiiksi ...sellaisen että nukuttais sen jälkeen kuin tukit vaikka kymmenen sutta murisisi vieressä. Lopulta sanoi, että voi hän oikeasti lähteä mukaan jos mä lupaan sitten lähteä hänen valitsemaan retkikohteeseen. Sovittiin että jätetään idea hautuumaan:) Kyllä muakin ajatus siellä mettässä vähän jännittää, mutta en pelkää niitä metsän eläimiä, vaan ihmisiä. Eläinten käytös on lajityypillistä ja ennakoitavaa, ne toteuttavat luontoaan ja ovat siksi "luotettavia". Ihmiset ovat ailahtelevaisia ja arvaamattomia. Enemmän pelkäisin että sinne joku sekopää eksyisi meille murisemaan. Ihan pätevä retkiseurue, kun toinen pelkää eläimiä ja toinen ihmisiä! Pojat jokatapauksessa innostuivat idean kuullessaan ja ilmoittivat heti lähtevänsä mukaan, vaikka ajateltiin kyllä että tämä olisi ollut ihan tyttöjen oma eväsretki. On jotenkin mielenkiintoista miten sitä joitan asioita pelkää ja toisia taas ei, ja miten siinä ei aina ole järjen hiventäkään mukana tai mitään logiikkaa mitä pelkää ja mitä ei. Esimerkiksi kuluneena talvena mua jännitti ihan hirveesti mennä ekaa kertaa yksin hiihtämään, vaikka kyseessä oli tuo tuttu ja turvallinen metsä/pelto lenkki, jota oltiin poikien ja Nellin kanssa menty moneen kertaan. Pelotti vaan mennä ihan yksin. Eihän siinä ollut mitään järkeä ja niin sitten päätin kauniilla ilmalla valoisana aikana mennä edes kokeilemaan ja tottakai se hyvin meni. Sitten jo hiihtelin pilkkopimeässäkin enkä ymmärtänyt yhtään miksi olin aiemmin pelännyt. Pojat tääs jännittävät tulevaa koulun diskoa. Viime kerralla oli tehnyt mieli hakea tyttöä tanssimaan, mutta eivät uskaltaneet. Heidän ystävää, Elieliä, oli tultu hakemaan. Tytöt kuulemma tykkää kun sillä on nallen silmät (ruskeat isot silmät). Jonu on jo pitkään pitänyt yhdestä tytöstä, jonka isoveli oli tullut kertomaan että tyttö tykkää Jonusta. Silti Jonu ei ollut uskaltanut hakea häntä tanssimaan, kun oli pelännyt ettei tyttö lähtisi. Koitin sanoa, että jos hän kuitenkin tietää että tyttö pitää hänestä, niin eikö ole todennäköisempää että tyttö lähtisi tanssimaan. Ja mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? ...tyttö sanoisi ettei halua lähteä tanssimaan, eihän maailma siihen kaadu. Ehkä tyttö ei halua tanssia tai ei uskalla/kehtaa lähteä, mutta silti Jonu tietää että tyttö hänestä tykkää ja hän voisi sanoa että ok, ei se mitään ja että se olis voinut vaan olla kivaa hänen mielestään. Nyt kuluneella viikolla Jonu oli nähnyt tytön koulun pihalla ja kerännyt kukkia. Epu oli vetänyt ja Eliel työntänyt selästä Jonun tytön luokse kukat viemään. Ehkä sama tekniikka tanssiin haussa:)

Odotus...

...palkitaan:) Äidin tuoma kukka kukkii uudestaan, jee!