Eilen Ruissalossa (Kuuvassa) tuuli tuiversi vimmatusti. Etsimme suojaisan paikan niemenkärjen vasemmalta reunustalta. Epukka rakenteli kaarnalaivan ja uitti sitä kalliokuoppaan muodostuneessa vesilätäkössä ...kunnes sieltä löytyi kuollut kala. Pojat piiloutuivat merimerkin ja kivenlohkareiden taakse, huhuilivat että missä ovat, täytyy etsiä. Auringon lämmittämällä kalliolla nautimme evääksi kahvia, mehua ja keksejä. Suuri joutsen lensi aivan ohitsemme. Voi miten surkealta valitukselta sen ääntely kuulosti kun se heilutti siipiään halki ilman. Ihan kuin ne olisivat joka siiveniskulla painaneet tonnin. (Itse teki mieli pitää samanlaista ääntä kun erehdyin kuntosalikäynnin ja Heidin pt-ohjauksen jälkeen vaihtamaan 2kg käsipainoni 5kg painoihin. Oli pikkasen liikaa...) Juuri kun olin painamassa kännykän kameran laukaisinta, joutsen hävisi niemenkärjen puiden taakse pois näkyvistä. Poislähtiessä huomasimme kaksi joutsenta läheisellä rannalla ja lähdimme kulkemaan metsäpolkua pitkin kohti rantaa. Jännittäviä sammalpeitteisiä kivenmurikoita ja kelottuneita puunoksia tuli vastaamme ja lopulta myös joutsenet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti