Nupullaan

Kesäloma! Viikko takana, kolme edessä. Ensimmäisen viikon vietimme lasten kanssa maalla. Kävimme iltauinneilla, päivittäin tarkastimme mansikkamaan antimet ja poimimme herneitä. Tiistaina kävimme kirjastossa ja löysin mielenkiintoisen retkeilykirjan, lapset lainasivat Autot 2 leffan ja ovat sen jo torstain kotiutumisemme jälkeen katsoneet kolmeen kertaan! Keskiviikon vietimme lähes koko päivän rannalla. Ihanaa elää ilman aikatauluja ja tarkkoja suunnitelmia, se on lomassa ehkä parasta. Toki vaihtelu tuttuun arkeen ja rutiineihin on virkistävää, joko juuri maisemaa vaihtamalla tai toimimalla eri rytmissä kuin normaalisti. Torstaina aamu päätti lisätä yllätyksiä ja vaihtelua elämäämme ja yllätys oli suuri kun aamulla vessaan ei syttynyt valoa. Hetken päästä hoksasin ettei koko taloon tule valoa, tarkoittaen ei sähköä eli EI AAMUKAHVIA:( Jäätelöt kolmeenpekkaan vähän auttoi ensijärkytyksen yli, mutta kun yhä puoleltapäivin sähköstä ei ollut tietoakaan, päätimme lähteä kyläkaupasta ostamaan syötävää. 10km aamukahvin vuoksi. Siinä vaiheessa sitä kupillista kuumaa ja ihmeellistä juomaa osaa arvostaa ihan uudella tavalla. Toki isot ja herkulliset korvapuustit lisäsivät nautintoa ja vielä kun istuimme läheiselle uimarannan laiturille niitä herkuttelemaan oli aamupalamme täydellinen. Kävimme myös läheisessä näyttelyssä ja oli jälleen innoittavia ja upeita taideteoksia.

Taidenäyttelyyn

Iltauinnille

Autot oli hyvä leffa, jossa Salaman ja Sallin rakkaustarina on söpöä ja Martti aivan mahtava tyyppi, mutta tämä leffa oli lähes täydellinen. Siinä on juuri sitä jotain...

Pottua pöytään

Pellolla pientä kasvua havaittavissa viime kesään verraten. Tässä kataja taas venynyt muutaman sentin:)

Tammet tulollaan

Päärynäpuussa on lehtiä mutta arvata voi onko yhtään päärynää... no eipä ole. Pitäisköhän sille hommata kaveri jos se sitten innostuisi jotain saamaan aikaiseksi.

Varttamalla "tehty" omenapuu on hyvässä kasvussa, vaikka onhan sillä jo ikääkin neljä tai viisi vuotta.

 Vanhan kaivon luota oli löytynyt varmaankin kaivon kanssa lähes yhtä vanha unohdettu ruusuntaimi ja Mammu siirsi sen valoisaan paikkaan, jossa se on nyt puhjennut kukkaan. Ihastelimme keskiviikkoillalla sen muutamaa kukkaa, mutta torstaina aamulla yllätyimme kuinka kaikki keskiviikon nuput avautuivat aurinkoisessa aamussa täyteen loistoonsa!
Aamun kasteen helmeillessä kukan terälehdillä nuppu avautuu uuteen päivään ...kuin muistutus elämän herkkyydestä ja siitä kuinka jokainen päivä on uusi mahdollisuus. On mahdollista tavoittaa itsessään, toisissa ihmisissä tai elämässä jotain uutta ja yllättyä. On mahdollisuus nähdä elämän pienet ihmeet vähän kauneemmin, kiitollisemmin ja rakkaudellisemmin. Mahdollisuus valita toisin ja olla rehellisempi itseään kohtaan. Siinä missä ruusun nupussa ilmenee luomisen ja kasvun ihme, on se muistutus jostain ihmistä suuremmasta, elämän ihmeestä, mysteeristä. Ihminen tarvitsee pieniä muistutuksia, elämän tökkäyksiä, jotta muistaa nähdä kaiken kuin lasten silmin. Ihmetellä ja iloita ja innostua.