Uimisia ja retki raunioille

Lähiseuturetkeily on lomamme avainsana, sillä olemme kolunneet lähiseutujen nähtävyyksiä ja huvituksia kohtalaisen kiitettävästi.

Viikko sitten perjantaina poikien ystävä Juho tuotiin pyörineen meille ja ruuan syötyämme lähdimme puoleltapäivin pyöräilemään Samppista kohti uimavarusteet repuissamme. Itselläni pyörän korissa tosin keikkui kevät-talvinen kirpparilöytö, punainen rantakassi. Marinumin edustalla joimme mehut ja lapset leikkivät pienoismallialuksissa ja nurmikolla. Samppalinnaan loppumatka sujui hyvin kaupunkiolosuhteista huolimatta, vaikka näiden kolmen nuoren miehen kanssa herkästi vauhti kiihtyy ja kierrokset kasvaa... Onneksi energian saivat purettua uima-altaissa ja hyppelemällä ponnulta, kotiinpaluu sujui rennon letkeästi ruisrokkiin matkaavien seurueiden joukossa. Toki jaksoivat loppukirin vetää taistelemalla siitä kuka on ekana perillä.

Viikonloppu sujui lepäillessä, mutta maanantaina olimme aamulla kahdeksalta vehreissä ja merellisissä maisemissa.

Itse kartano oli suljettuna alkuviikosta, mutta se ei ollut pääkohteemme. Itseäni kiinnosti luontopolku ja pojat hinkuivat linnan raunioille pääsyä. 

 Ennen liikkeelle lähtöä söimme aamupalan upeissa maisemissa kallion päällä. Joku käheä-ääninen lintu huusi heinikossa, mutta emme saaneet selville mikä se oli. Alapuolella meren rannan läheisyydessä lehmät laidunsivat.

 Täydellisyyttä hipovaa muurahaisarkkitehtuuria. Muutenkin oli kaunista luontoa. Opastauluja oli useita, mutta ei niitä ehtinyt lueskella näiden vauhtiveikkojen seurassa.

 Suunta ylöspäin, kallionpäälle, mutta lapsilla mieli allapäin kun ennen raunioille menoa joutui kiertämään koko kauheat 3km luontopolkua:)

 Grillauspaikka kallionlaella

 Upeat näkymät

 Lehmuskuja kartanolta kohti linnoitusta

 Vihdoinkin raunioilla! Pojat innostuivat kovasti ja tutkivat paikkoja etsien salakäytäviä... Västäräkit ja pääskyset ovat vallanneet linnan herruuden itselleen ja niiden laulelua sai kuulla kaikkialla ja katsella upeita lentonäytöksiä.

Nelli väsähti meistä kaikista ehkä eniten. Saimme olla raunioilla kaikessa rauhassa keskenämme, ehkä osittain siksi tunnelma oli ihanan rauhallinen ja oli mahdollista aistia salaperäistä ajan havinaa. Linnalta suuntasimme Piikkiöön uimarannalle. Söimme siellä eväs-salaatit ja kaislikon suojassa olevalla pienellä syvennyksellä lepäilimme hetken ja lapset rakentelivat hiekkalinnaa.