Tiistaina teimme comebackin maalle puuhommat ja mustikkametsät mielessämme. Mammun ja poikien kanssa neljästään saimme noin tunnissa puut pihalta sisälle keskiviikolle luvattua sadetta suojaan. Yllätyimme iloisesti miten nopeasti selvisimme urakasta ja intoa puhkuen painelimme vielä mustikoita poimimaan. Risukko ja taimikko oli kasvanut viime kesästä ja saimme raivata tiemme yli metrin korkuisten pusikoiden läpi ja etsiä helppokulkuisempaa maastoa. Lopulta pääsimme tutulle mustikkapaikalle, jossa kesän kuivuus näkyi selvästi. Mustikoita oli todella harvassa ja ne olivat suureksi osaksi kovin pieniä. Selät kyyryssä saimme kulkea etsien mustikoita. Kolmisen litraa saimme kokoon lähes kahdessa tunnissa eli todella hitaasti kävi homma. Illalla kävimme vielä naapurissa tätini luona herkullisella iltaruualla ja pulla-jäätelö-kaffella, olikin mukava ja piristävä vierailu.
Keskiviikko todellakin osoittautui ennusteen mukaisesti sateiseksi ja mahdollisti siten meille leppoisan kirjastopäivän. Kävimme myös mielenkiintoisessa näyttelyssä, johon oli koottu paikallisia "kellarin kätköistä" löytyneitä esineitä, joiden historiaa avattiin kirjallisilla selostuksilla. Nuorten kiinnostuskin pysyi yllä kiitos lähiseudun historiassa tapahtuneen selvittämättömän murhan, valeseinän sisällä olleen kätkön ja matkan Amuriin jne. Jalkapallokentällä kävimme potkimassa palloa, mutta saimmekin seuraksemme suloisen hellyydenkipeän nuoren kissaherran.
Torstaina suuntasimme retkelle Öröseen, josta alla kuvia.
 |
| Matka saareen kesti kolmisen varttia. |
 |
| Koiruoho, jota käytetty mm maustekasvina ja rohdosyrttinä vuosituhanten ajan esim loisten häätöön ja alkoholijuomien valmistukseen (esim absintti jota tunnetusti kuuluisissakin taidepiireissä käytettiin historian saatossa). Tässä vierekkäin hopeisempi Koiruoho eli Mali ja vieressä vihreämpi "serkku" Pujo. |
 |
| Tulikukka ja taustalla muutaman vuoden vanha kuivunut versio. Käytetty nimensä mukaan mm. soihtuna. Saarella oli ainutlaatuinen kasvillisuus ja saarella myös ainoana paikkana suomessa esiintyvä yksi yksinäinen kylmänkukka. |
 |
| Houkuttelevaan tuoksuun perustuvia perhosansoja roikkui puussa monin paikoin. Saarella elää 1600 eri perhoslajia, joista kolmisen sataa harvinaisuutta ja jokunen ainokainen suomeen eksynyt yksilö (joka sitten perhospyydykseen on joutunut ansaan). Paras perhoskausi oli vasta aluillaan (heinäkuun puolesta välistä alkaen). |
 |
| Valoon perustuvia pyydyksiä yöperhosille. |
 |
| Jonkun teorian mukaan sitä ihminenkin rakastuu toisessa itseensä. Eli siihen mikä toisessa on tuttua ja samanhenkistä tai sitten sellaista mihin on muuten lähipiirissään ja varhaisissa ihmis-suhteissaan tottunut. Tämä pieni sininen perhonen rakastui omaan väriinsä ja Epukan lenkkareiden sininen raita veti pientä perhosta puoleensa kuin magneetti. |
Monimuotoinen luonto saarella oli mahdollista sen kohtalaisen suuren koon ansiosta. Lisäksi se kuuluu Salpausselkään ollen hiekkaisaa ja soraisaa harjua. Vaihtelevassa maisemassa saimme ihailla kuivaa aromaista maisemaa, rantakallioita, sametinsileää hiekkarantaa, tiheää metsikköä mäntyineen ja lehtipuineen...
 |
| Simpukanpoimintaa |
 |
| Kaukana horisontissa häämötti majakka |
 |
| Yksi upeimmista näyistä oli merikotka, joka kunnioitusta herättävän taidokkaasti liiteli ilmavirtauksissa metsänreunan yllä. Voi sanoa että sillä todella oli lentohommat hallussa:) Tässä kuvanottohetkellä sitä juuri ihailimme, mutta ikävä kyllä kännykkäni kuvauskapasiteetti on kovin rajallinen... ei näy niin ei näy:( |
 |
| Pitkä ikävä (tien nimi). Kiviteiden ja linnakkeiden rakentamiseen käytettiin venäläisiä sotavankeja. Monet olivat sen verran kaukaisilta alueilta, että paikalliset otaksuivat heidän olevan ulkonäkönsä perusteella kiinalaisia. Myös huhuja naisvangeista liikkui vankien hiusmuodin seurauksena... miehillä kun oli kotiseutunsa perinteen mukaisesti pitkät leititetyt hiukset. Saarella kulki myös rautatie, jonka vaunuja pääasiassa hevoset vetivät. Enää raiteista on jäljellä muutaman metrin pätkä. |
 |
| Lokerointivimmaa linnakkeessa, löytyypähän ruuvit ja mutterit. Ihastuttava! |
 |
| Paluu satamaan |
 |
| Hiekkaranta oli upea, mutta pojat halusivat kylpylään. Vesipedot siis altaaseen ja me Mammun kanssa nautimme terassin tarjoilusta sillä välin (nimimerkki jäätelön suurkuluttaja) |
 |
| Nautimme sataman tunnelmasta myös rantakävelyllä. Vesi oli hiekkarannan ansiosta uskomattoman kirkasta ja kerrankin levätöntä! |
Kattia kanssa...
 |
| Välkky matkalla kohti seikkailuja |
 |
| Yllättävä kohtaaminen (vieras kolli ja Pampam) |
 |
| Kenttäkissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti