sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Savustusta?

lauantaina 27.4. retki poikien ja Päivin ja Juhon kanssa.
Kevään ensimmäinen näkemämme perhonen lenteli laavulla, keltainen sitruunaperhonen! Pojat esittivät sekoilunsa makkarakeppien kanssa  ja kiipesivät laavun katolle sekoilemaan lisää. Kengät kurastuivat ja Jonun kengänpohja repeytyi puoliksi irti. Pusikoissa väijyi nämä metsäpojat aseineen ja maastoutuivat pusikoissa maaten. Leikkivät intiaaneja ja jälleen Michael Jackson oli jotenkin kummallisesti eksynyt mukaan intiaanien matkaan:)


Kohti Kullaanvuorta. Poikakolmikko painoi edellä (jälleen vahvasti aseistautuneena pistoolein, pumppuhaulikoin ja rynnäkkökiväärein) aina näköalatornille asti. Metsässä ei tuullut ja pian alkoi kuoriutuminen ylimääräisistä vaatteista, oli todella ihanan lämmin päivä.

Nellillä riitti metsässä tutkittavaa. Harmikseen joutui olemaan hihnassa, kun on pupunpoikasten aika.

Vuori vallattu!

Miten hienoa olisi jäädä kiikareiden kanssa näköalatorniin tarkkailemaan mitä eläimiä illan hämärä saisi tulemaan esiin pelloille ja metsänreunaan. Voisi nähdä hirviä ja peuroja.

Upeat näkymät tornista oli. Juho kiipesi tuomaan mulle kännykän että sain otettua kuvat maisemista.

Onko ketään kotona?

Nelli odottaa makkaraa, mutta maistui ne grillatut vaahtokarkitkin:)

Ei palaneen käryä vaan sankkaa savua. Puut olivat loppu ja laavun nurkista saimme muutaman kerättyä kokoon. Olivat ihan kosteita. Keräilimme maasta puista pudonneita kuivuneita kaarnan palasia ja käpyjä. Onneksi oli sanomalehtipaperia riittävästi. Eihän ne puut ottaneet syttyäkseen millään. Tehtiin kaikkemme, mutta tuprutti vain sankkaa savua silmiimme. Vuolin lastuja yhdestä isosta halosta joka vaikutti kaikkein kuivimmalta. Pojat veistivät makkarakepit ja grillasivat makkarat palavien sanomalehtien ja puulastujen lämmössä. Ikinä ennen ei ole makkara maistunut niin hyvältä, kuin tunnin nuotion sytyttelyn jälkeen. Ja elämä kun tuppaa olemaan välillä ironista ...kun oltiin saatu makkarat työllä ja tuskalla lämpimäksi, niin roihahtihan ne puut palamaan kun lakattiin niitä sytyttelemästä. Hiillos pohjalla lämmitti lopulta riittävästi. No pojat paisteli niitä vaahtokarkkeja sitten.

Onkos jo puolukka-aika?






1 kommentti:

  1. Näin myös sitruunaperhosen, mutta vasta sunnuntaina. Ensimmäinen havainto aina ilahduttaa.

    VastaaPoista