Lasten maailmasta

 Opin uuden sanan: "Helkutti" on sama kuin "Hello Kitty". Oli siinä ihmettelemistä kun helkuttia tulee pienen tytön suusta. Jotkut sanat vaan voi olla vaikeita pikkuihmisille:)

Tiedatkö sä tota mustavalkoista lintua? Mä tiedän, se on se Harava!

Yksivuotias istuu tyytyväisenä hiekkalaatikon vieressä syli täynnä hiekkaa, pieni kakkumuotti kädessä tyhjänä ja suukin täynnä hiekkaa. Ylpeänä hän toteaa tyhjää kippoa näyttäen "Minä söin kaiken hiekan!". Aletaan puhdistusoperaatioon, kaivettaan hiekkaa ulos suusta ja pyyhitään kieltä paperilla. Lopuksi hän maiskuttelee suutaan ja toteaa "Se oli kivinen pala!".

Uutiset vaikuttavat lasten maailmaan: Reilu vuosi sitten sikainfluenssan aikaan pihalla pieni poika maistoi maasta löytämäänsä hieman mädäntyneen näköistä omenaa. Kolmevuotias kaveri tuli hirvittävän hädissään kertoamaan: "Tuu äkkiä, toi syö tota omenaa. Siitä voi saada sen kauhean sikataudin!".

Kaveriporukan "kovin" kaveri, 5v. poika leikki turtlesia. Hän oli laittanut kaksi sählymailaa selkänsä taakse niin, että oli työntänyt mailojen varret housujensa sisälle selkämyksestä. Vähän matkaa vartta ja mailojen lavat näkyivät selän takana. Luuli näyttävänsä tosi hurjalta. Mailojen piti olla hänen ninjamiekkojaan. Toinen poika tuli ihastellen mulle kertomaan: "Kato, Pekka näyttää ihan enkeliltä!". Katu-uskottavuus ei ole aina ihan yksinkertainen asia...

Vaahtoa

Sydämellistä vaahtoa vai vain fairya.

Vaahtoa vain
laineet pyyhkivät pois,
muovaavat uusiksi.
Loputonta muodon hakemista,
taipumista, 
kerta toisensa jälkeen hajoamista.



Sunnuntaina aurinko paistoi. Meri kimmelsi ja lapset juoksivat innoissaan puihin kiipeilemään. Metsäpolku johdatti syrjäiseen paikkaan, rantaan, jossa olin viimeksi käynyt noin kymmenen vuotta sitten. Syötiin pullaa ja juotiin mehua. Kummityttö soitti kuivuneella kaislalla joululaulua. Paluumatkalla pysähdyttiin isommalle rannalle leikkimään. Rannan ravintolassa tarjottiin käpyä lehdellä ja hiilellä maustettuna.

 Näkinkenkiä, olemattomia henkiä. Sellaisia ovat haaveetkin...

Sovitaan säännöt ensin

Lauantaina kermakakkua, synttärihumua. Kummipojan ja hänen pikkusiskonsa  yhteiset synttärit.

Syksy oli saapunut pihallemme Turun reissun aikana ja keltaisia koivunlehtiä oli pihanurmikolla. Lapset innoissaan halusivat heti alkaa haravoida. Kävimme hakemassa taloyhtiön ulkovarastosta kunnon haravat. Kuulin pätkän keskustelua kun marssivat yksissä tuumin lehtihommiin:
-Sovitaan säännöt ensin.
-Joo.
-Ei sitten saa kamppia, taklata, sylkeä, lyödä haravalla eikä kiroilla...

Onhan se fiksua sopia säännöt ensin niin tulee sitten siitä itse hommastakin jotain eikä mene ihan sotatantereeksi. Saivat myös sentään jotain aikaiseksi, kauniita pieniä pyöreitä lehtikasoja! Hellyyttävää huomata että he todella yrittävät itsekin pitää sopua yllä. Yhtenä aamuna laittoivat textareita toisilleen ja sopivat solmivansa rauhan.

Pahan hajuinen viikko

Näin upean ilmestyksen taivaalla kun valtava määrä hanhia kokoontui yhteen eri suunnista ja lähtivät lentämään kaikki merelle päin. Niitä oli aivan valtavasti, satoja. Näin niistä untakin yöllä, niin vaikuttava ja uskomaton näky se oli ollut. Mistä ne tiesivät kaikki tulla samaan aikaan ja kokoontua tuossa peltojen yllä ja sitten suunnata kaikki samaan suuntaan? Onko niillä joku yhteinen sisäinen kello tai kuulevatko ne toistensa äänet kaukaakin? Kuka päättää milloin on aika lähteä ja missä kokoonnutaan ja minne päin lähdetään? Upeaa yhteistyötä:) 

Keskiviikkona vein kierrätykseen lasten ja omia liian pieneksi ja isoksi jääneitä vaatteita. Pientä hyväntekeväisyyttä sekin, vaikka oikeasti kyse on vain omasta laiskuudesta. En jaksa alkaa silittää vaatteita ja viedä kirpputorille. Toisaalta tämä on sitä hyväntekeväisyyttä mihin kykenen tällä hetkellä ja vaikka motiivit ovat osittain itsekkäät, on kuitenkin lopputulos muidenkin kuin vain itseni hyväksi. Kirjoitin myös Peruun äidin plan-kummilapselle. On vaikeeta keksiä sinne sellaista lähetettävää mistä olisi mahdollisimman monelle perheenjäsenelle pitkäaikaista iloa. Ollaan lähetetty aurinkoenergialla toimiva lamppu, tytöille helmiä ja tarroja, kuvakirjoja, espanjankielinen Salamavaras-kirja, sarjakuvia, taiteiluvälineitä...

Sateisen viikon jälkeen on vain yksi polttava kysymys mielessä: onko mitään rajaa miten pahalta voi märkä koira haista??????!!

Syksyn illat ovat kuulaita. Viileässä illassa tuoksut ja hajut voimistuvat. Olen huomannut iltakävelyillä omakotitaloalueella miten jokaisella kadulla on oma tuoksunsa. Jotkut kadut tai kadunpätkät tuoksuvat omenille, jotkut kosteille maatuville lehdille tai maakellarille, jotkut havuille ja jotkut savulle. Savuakin on montaa eri laatua, eri vivahteita.

Rutiinit ovat tulleet elämääni. Ennen koitin välttää rutiineita, ajattelin että elämästä tulee tylsää ja se hautautuu tavallisuuteen jos on rutiineita. Herkkyys olla läsnä hetkessä häviää. Olen kuitenkin huomannut, että rutiinit mahdollistavat sen. Ei tavitse käyttää energiaa sen miettimiseen mitä nyt tapahtuu, vaan voi olla tutussa hetkessä ja nauttia siitä.

Lauantain metsäretki

Teimme kävelyretken läheiselle näköalapaikalle "vuoren" huipulle. Äitini oli mukana ja lapset. Eväinä oli äidin tuomia herkkuja: pullaa, karkkia, suklaata ja tuoremehua. Makealla linjalla siis jatketaan. Ilma oli mukava, pientä auringon kurkistelua pilven takaa mutta ei mikään kylmä. Hyvästä säästä huolimatta vain kaksi muuta kävelijää tuli vastaan ja lisäksi paluu matkalla törmättiin koiratuttuun ja koirat saivat leikkiä.

Tornin luota komea näköala kauas. Kuvassa kalliokipittäjämme.

Syksyn sitkeä sininen

Läähättäjä

Kaatuneet jättiläiset

Pieni rotko lähimetsässä. Mulle tulee jostain syystä siitä aina mielen Ronja Ryövärintytär -elokuva.

Ikävää ruojua johon koirat on itsensä kolhineet ja saaneet haavoja

Lisää rojua kuopassa. Taitaa olla jonkun vanha kaatopaikka.

Myrskyn kaadettua puita piti poiketa pois polulta ja kiertää metsän kautta. Sieltä löytyi tämä tölkkikätkö. Koitn kerätä niitä ensin pois, mutta maasta tulee koko ajan lisää.

Myrskyn jälkeen

Hämähäkin taideteos

Perjantai-illan kaunotar lähikuvassa! "Tyttöjen illassa" (koirat ja minä) tehtiin kampauksia ja tässä tämän syksyn uusin hiusmuoti. Hyvältä näyttää ja mikä ihastuttava hymy;)  ...Ottakaa huumorilla!

Turussa

Bändejä kuulemassa. Norjalainen bändi (jonka nimeä en nyt muista) oli hyvä, samoin hyviä oli lettuja kojussa syödessä kuulemamme Kymppilinjan musat.

Serkun kanssa ostoslistalla ensi kesäksi: purjevene, kanootti ... ainahan sitä haaveilla saa:)

Näkymä kohti Teatterisiltaa. Istuttiin "laiturilla".

Poika puuhun

Tarzan

Porukan huimapää uskalsi mennä niin ylös kun pääsi.

Hyvin syöneet pullasorsat (tai mitä lie ankkoja). Oli siellä myös yksi ihka elävä lokki eksyneenä porukkaan, taisi olla vähän suurudenhullu ja luulla itsestään liikoja... tai sitten se piti vähän kookkaammista "puluista"...

Lapset viihtyivät hyvin gerbera-labyrintissa ja juoksentelivat ympäriinsä. Kaikki muut otti valokuvia kyykyssä. Koitin itsekin mutta ei tämä kauheen hyvältä näytä, turhaan tuli kyykittyä:)

Kaunotar

Kohti korkeuksia, onko siellä ketään...

Taidetta sillan alla

Puustoa vai reikäjuustoa

Kävimme lasteni ja serkkuni R:n ja hänen lastensa kanssa turun päivää viettämässä ja nauttimassa kulttuurista. Ilma oli ihana ja varpaat tuli uitettua Aurajoessa. Menimme kolmelta ja olimme kuuteen asti. Ihmismäärä lisääntyi iltaa kohden. Serkun perheen lähdettyä ringetteharjoituksiin, kävin omien lasten kanssa vielä föri ajelulla, jota meillä oli tapana tehdä silloin kun he olivat vielä pieniä. Silloin se oli huima juttu. Oli se nyttenkin mukavaa ja bongailtiin komeita autoja kävellessämme joenrantaa.

Heilutellaan oikeen urakalla

Lauantain luppoaikaa,
rauhassa olemisen taikaa,
tästä koiran elämänriemua raikaa...
Eli taas pusikot heiluu tässäkin videossa:

Mun kummityttö on tosi hauska ja ainutlaatuinen nuori neiti. Hänessä on itseluottamusta ja sisua. Oli eilen käynyt kaverinsa kanssa (molemmat ekaluokkalaisia) Lidlissä. Siellä oli porukka isompia 5lk. poikia ja yksi oli kiusannut häntä. Kummityttö oli ruvennut kiljumaan täyttä kurkkua ja uhannut purra kiusankappaletta sormeen. Oli kaveri kuulemma perääntynyt ja muut ihmiset kääntyneet katsomaan. Olivat samalla reissulla janon yllättäessä juoneet vettä kuralätäköstä. Hän mainitsi tästä isälleen vierailumme aikana ja hänen isänsä vaan naurahti "ai jaa!". Kunpa oppisin itsekin vähän tuollaista asennetta, ettei kaikesta tarvitse kauhistua. Itse olisin varmaan pitänyt puolentunnin luennon kuraveden juomisen vaaroista.

Metsään mentiin ja pusikot heilui...

Mennään metsään...

Pusikkossa tuli käytyä tänään. Mikäs sen kivempaa, siellä viihtyisin vaikka koko päivän:) Tuli otettua uusia kuvia, mistäs muustakaan kun koirista...

Juomatauko

Pahis

Metsään lähtiessä aurinko alkoi paistaa, ihanaa!

Uusi koirarotu: kalliokipittäjä

Uusi koirarotu: mutamönkijä

Auringossa aina...

...varjo seuraa kulkijaa.

Kalliokipittäjä kipittelemässä

Syksyn tullessa ollaan pienten lasten kanssa tutustuttu luontoon ja tehty sormiväreillä mustikka/mansikka/puolukka-hillopurkki painamalla purkinmuotoiselle paperille sormiväreillä sormenjälkiä marjoiksi. Ollaan myös askarreltu auringonkukka. Teemaan sopivat laululeikit ovat olleet Lähtekäämme metsään ja Auringonkukka (Menee näin ja siihen kuuluu myös leikki missä kasvetaan kyykystä ylös päin kuin kukka ja lopuksi hypitään: sain pienen siemenen, istutin sen maahan, annoin sille vettä ja aurinko paistoi. Se alkoi kasvaa ja se kasvoi, ja se kasvoi ja se kasvoi. Mikä siitä tuli? -AURINGONKUKKA!) . Kohta tehdään luonnon väripaletti eli etsitään ruskan tultua luonnosta väriä vastaavat värit eli jotain ruskeaa, jotain keltaista, jotain oranssia, jotain punaista, jotain vihreää... ja laitetaan ne väripaletin muotoiseen pahviin kontaktimuovilla kiinni. Nyt ollaan tutustuttu lähiympärisön kasveihin. Jopa yksivuotiaat tunnistavat koivun ja pihlajan:) Auringonkukka ja voikukka menee sekaisin kaikilla. Myös mänty ja kuusi menivät aluksi sekaisin, kunnes keksin hyvän keinon erottaa ne toisistaan ja nyt molemmat kolmevuotiaat erottavat männyn ja kuusen toisistaan.
Männyn tunnistaa siitä että sen oksa on kuin Elviksen häntä = pitkät neulaset.

(lisäys... nyt sainkin todistusaineistoa siitä kuka on mun kasvimaalaatikkoni tuhonnut. Kaikki tomaatintaimet on myllätty ja tomaatit syöty, kurkut revitty alas ja popsittu. Elviksen häntäkuvassa taustalla kasvissyöjä itse teossa)

Ja kuusen oksa on kuin Nossen häntä = lyhyet neulaset

Syksyn eka myrsky

Ulkona myrskyää... ei mua haittaa kun kesä oli niin kaunis ja myrskysäässä on tunnelmaa. Tässä kesämuistoja sateen keskelle piristykseksi...

Juhannuskokko. Takana näkyvällä merellä on aikoinaan historiassa käyty meritaistelua.

Piha-aita

Kesäharrastuksemme, peltokävely. Kuvassa lapsi ja koira.

voikukkapelto

Possut Väskin saarella

Metsä

Tuo viereinen ihana metsikkö on parasta tällä alueella. Pidän myös tuosta takapihamme läheltä ohi menevästä tiestä. Se on tosi kaunis aamuisin ja illalla ja sitä reunustaa kauniit pienet puut ja pellot levittyvät sen reunoilla. Niinkin isoksi ja paljon käytetyksi tieksi siitä on saatu mielestäni kaunis. Nuoriso vaan kaahailee välillä niitä puita päin, eli harvenemista tapahtuu ajoittain. Metsä kuitenkin on ihan ykköspaikka. Varsinkin illalla tai sateella kun silloin siellä voi olla lähes varmana ettei ole ketään muita lähistöllä.

Nitassa on palveluskoiraa, joka näkyy siinä että se haluaa pitää lauman koossa ja pysytellä ihmisen lähellä. Juoksee hädissään Nellin ja mun väliä kun koittaa pitää huolta missä jokainen laumanjäsen on. Välillä kyyristyy maahan väijymään ja kun Nelli eksyy riittävän lähelle niin hyökkää kimppuun ja paini voi alkaa.

Bongaa peto:)

Ihanaa pureskeltavaa löytyy osittain lahonneista oksista

Nelli "Nepander", tullut meille Rekkurecuesta 1,5 vuotiaana.

Nita sammalpedillä

Taistelu

Kovaa vauhtia, elämän riemua, vapaana...

Kalliokiipeily on kivaa

Kukkuu!

Iltakävelyllä metsässä