Nimityksiä etsimässä

Etsittiin lasten kanssa nimiä purjeveneessä oleville osille, joiden löytäminen osoittautuikin yllättävän hankalaksi. Wikipediasta löytyi kattavin tietopankki asiasta, mutta maallikolle jolle sanasto on täysin vierasta, on mahdotonta ymmärtää mikä on mikäkin. Olin toivonut että olisimme löytäneet kuvan, jossa olisi numeroituna ja nimettynä jokainen osa erikseen. Ehkä tämän ennakkokäsityksen ja toiveen takia en ollut ihan vastaanottavimmillani, enkä jaksanut laittaa lapsia erikseen googlettamaan jokaista mainittua osaa (eri purjeet, puomi, skuutti, fendari...).


Koiratietoutta olen aina löytänyt ja jotenkin olin ollut uskossa, että netistä löytää mitä tietoa tahansa (ehkä vähän liikaakin) ja en voinut uskoa ettemme saa tyhjentävää vastausta. Merellä olevista merkeistä löytyi kattavia kuvia ja nimiä helposti. Tämä osien ja merkkien etsintä oli kuitenkin positiivinen kokemus niin lapsilleni kuin etenkin itselleni. Tietokoneesta huolimatta puuhailimme kaikki kolme yhdessä ja lisäksi etenkin lapset oppivat uutta innoissaan: tiedon etsintää, tiedon käsittelyä ja sen tallentamista omiin muistiinpanovälineisiinsä ja tietokoneen käyttöä näppäimistön käyttöä unohtamatta. Tämä taito on tärkeä yhteiskunnan ja ammattiosaamisen eri aloilla muuttuessa enemmän tietopainotteisemmaksi, tietojenkästittelyyn ja jakamiseen painottuvaksi. Uuden työn laadun myötä ihmisiltä vaaditaan uudenlaisia kykyjä, jatkuvaa taitoa kehittyä ja kehittää toimintaansa ja olla luova.

Luin mediakasvatusseuran tutkimuksen, jossa kerrottiin internetin käytön alkavan oikeastaan jo vauvana vanhempien sylissä, vanhempien valintojen mukaisesti. Omaehtoinen netinkäyttö lisääntyy kouluiässä. Esikoululaisista käyttäjiä kerran viikossa 40% ja 8-vuotiaita säännöllisiä käyttäjiä 75%. Internetissä lapset pelaavat pelejä, vierailevat lastenohjelmien sivustoilla ja katselevat tv-ohjelmia ja videoita.

Hamel, Gary: The Facebook Generation vs. The Fortune 500

Facebook-sukupolven teesejä:

-Yhteisöllisyys ei ole kadonnut mihinkkään, päinvastoin se on vahvistunut ja elää ja voi hyvin sosiaalisen median intressi-, keskustelu- ja muissa ryhmissä.

-Kaikki ideat kilpailevat tasa-arvoisina, samasta lähtökohdasta.

-Panostus merkitsee enemmän kuin suositukset.

-Luonnolliset hierarkiat ovat ok, säädettyjä ei noteerata. Valta valuu ylöspäin. Auktoriteetti ansaitaan osallistumalla.

-Johtaja on palvelija, kenelläkään ei ole oikeutta määrätä tai asettaa sanktioita.

-"Puolesta" tekemisen tai ajattelemisen aika on ohi. Tehtävät valitaan, niitä ei anneta ylhäältä.

-Resurssi on magneetti, se vetää puoleensa (esim. google)

-Valta tulee tiedon jakamisesta, ei sen varastoimisesta.

-Päätökset siinä mitä pidetään oikeana, hyvänä, totena jne, tulevat vertaisarvioista.

-Ainut keino pitää ihminen (työntekijä, asiakas, kollega...) lojaalina, on antaa hänelle merkittävää sanavaltaa tärkeimmissä päätöksissä.

-Luontaiset palkinnot merkitsevät eniten. Tunnustetuksi tuleminen ja saavutukset merkitsevät enemmän kuin raha (open source ja wikipedia)

Vähämäki, 2007, Tieto resurssina:

-sitä on paljon ja tulee koko ajan lisää

-vaikka sitä antaa pois, se jää silti itselle

-se ei kulu käytössä, vaan pikemminkin lisääntyy käytössä ja kommunikaatiossa

-tiedon kulutus uusintaa tietoa

-tietoa voi monistaa loputtomiin

-sitä voi käyttää uudelleen ja uudelleen: se voi vanheta, muttta kehittyy ja uudistuu usein käytössä.

-tiedon luonti on epävarmaa, sattumanvaraistakin: vaaditaan monimuotoisen ja monitasoisen inhimillisen vuorovaikutuksen ylläpitämistä koulutettujen, perehtyneiden ihmisten kesken.

-tiedon luominen on kallista, mutta tuotettuna sen jakelukustannukset ovat lähes olemattomat.

-tietoa tuotetaan tuottamalla tiedon tuottajia: koulutettuja, vaadittavan asenteen omaavia ihmisisä (elinikäinen koulutus).

-tietoa tuotetaan kulttuurisesti, "ulkotaloudellisesti": jokin maantieteellinen alue, jossa on tietynlainen koulutusrakenne ja yhteistyön tapa, on parempi tiedontuottaja-alue kuin jokin toinen.

Tässä niitä osia...