Terveiset Muumimaasta!

Kävimme tervehtimässä Muumilaakson asukkaita. Haisuli sai sen tuntea nahoissaan, kun kärsivälliset ihailijajoukot väijysivät karvakamua uskollisesti. Nipsu oli tänä vuonna tosi hauska ja hassutteli lasten kanssa. Pikku Myy ja Vilijonka leikittivät lapsia ja saivat kouluikäiset pojatkin aivan ihastuksiin. Kalliolla syksyisen auringon lämmittäessä söimme eväitä. Teatteriesitys meni aikuisten osalta popparikojun jonossa jonotukseen, mutta lapset saivat nauttia esityksestä rauhassa. Kunhan ensin löysivät sopivat paikat katsomosta. Tuli varmaan jokainen penkkirivi testattua, ylös ja alas ja sivulle... kunnes sopivat paikat löytyivät:) 

Muumitalo oli ihastuttava, kuten aina. Ainoastaan ilmanvaihtoa kaivattaisiin yläkerran huoneisiin, haju oli melkoinen. Hemulin talo oli lähinnä sydäntäni, sellaisen kun saisi tönöttämään jonnekin pellonreunalle tai metsänrajaan (veden läheisyydestä uneksimattakaan), niin olisi viikonlopuiksi turvapaikka arjen pyörityksestä.

Muumimamman keittiössä

Hemulin talo

Muumifilosofiaa: En enää aio viettää turvallista elämää, luon itse oman onneni!