perjantai 23. syyskuuta 2011

Pahan hajuinen viikko

Näin upean ilmestyksen taivaalla kun valtava määrä hanhia kokoontui yhteen eri suunnista ja lähtivät lentämään kaikki merelle päin. Niitä oli aivan valtavasti, satoja. Näin niistä untakin yöllä, niin vaikuttava ja uskomaton näky se oli ollut. Mistä ne tiesivät kaikki tulla samaan aikaan ja kokoontua tuossa peltojen yllä ja sitten suunnata kaikki samaan suuntaan? Onko niillä joku yhteinen sisäinen kello tai kuulevatko ne toistensa äänet kaukaakin? Kuka päättää milloin on aika lähteä ja missä kokoonnutaan ja minne päin lähdetään? Upeaa yhteistyötä:) 




Keskiviikkona vein kierrätykseen lasten ja omia liian pieneksi ja isoksi jääneitä vaatteita. Pientä hyväntekeväisyyttä sekin, vaikka oikeasti kyse on vain omasta laiskuudesta. En jaksa alkaa silittää vaatteita ja viedä kirpputorille. Toisaalta tämä on sitä hyväntekeväisyyttä mihin kykenen tällä hetkellä ja vaikka motiivit ovat osittain itsekkäät, on kuitenkin lopputulos muidenkin kuin vain itseni hyväksi. Kirjoitin myös Peruun äidin plan-kummilapselle. On vaikeeta keksiä sinne sellaista lähetettävää mistä olisi mahdollisimman monelle perheenjäsenelle pitkäaikaista iloa. Ollaan lähetetty aurinkoenergialla toimiva lamppu, tytöille helmiä ja tarroja, kuvakirjoja, espanjankielinen Salamavaras-kirja, sarjakuvia, taiteiluvälineitä...

Sateisen viikon jälkeen on vain yksi polttava kysymys mielessä: onko mitään rajaa miten pahalta voi märkä koira haista??????!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti