Vaahtoa

Sydämellistä vaahtoa vai vain fairya.

Vaahtoa vain
laineet pyyhkivät pois,
muovaavat uusiksi.
Loputonta muodon hakemista,
taipumista, 
kerta toisensa jälkeen hajoamista.



Sunnuntaina aurinko paistoi. Meri kimmelsi ja lapset juoksivat innoissaan puihin kiipeilemään. Metsäpolku johdatti syrjäiseen paikkaan, rantaan, jossa olin viimeksi käynyt noin kymmenen vuotta sitten. Syötiin pullaa ja juotiin mehua. Kummityttö soitti kuivuneella kaislalla joululaulua. Paluumatkalla pysähdyttiin isommalle rannalle leikkimään. Rannan ravintolassa tarjottiin käpyä lehdellä ja hiilellä maustettuna.

 Näkinkenkiä, olemattomia henkiä. Sellaisia ovat haaveetkin...