Ilahduin kun huomasin pesästä jalkautuneen linnunpoikasen oppineen seuraavana päivänä lentämään (olettaen että se oli yksi ja sama poikanen). Vähän haparoiden, matalalla ja kovasti siipiä räpyttäen pyrähteli. Samana iltana sisaruksetkin olivat päättäneet ottaa esimerkistä mallia ja ainakin viisi linnunpoikaa sain laskettua nurmikolta pusikon reunalta.

Ylhäisessä yksinäisyydessään, tähän ei kaveria mahdu viereen!

Kauniit maisemat iltalenkillä

Maastopyöräily lenkki käytiin myös testaamassa keskiviikkona aamupäivällä. Kaatunut puukin pystyttiin kiertämään kun huomattiin pieni tallautunut polku sen ympäri. Ehjinä selvittiin halki pusikoiden, lukuunottamatta muutamaa uhkaavaa horjahdusta kohti ojan pohjamutia sujui lenkki mallikkaasti. Itseltäni lähtivät ketjut kerran, kun vaihdoin pienemmälle vaihteelle ja ne jumittuivat, mutta sain ne onneksi takaisin rataksen ympärille. Tämä kitisevä vanha maastopyörä ei ole tarkoitettu ihan tällaiseen ajoon. 21 vaihdetta on 18 vaihdetta liikaa mulle. Käytän vain 1, 2 ja 3 vaihdetta, ketjujen tippumisen jälkeen kolmosella mennään. Työmatkapyöräilyssä ihmettelin toukokuun lopulla kun kuuluu niin kauhea meteli takarenkaasta. Ihan hirvittävä krohina. Luulin takalokasuojan hankaavan kumia, mutta sen kiinnittäminen paremmin ei korjannut tilannetta. Lopulta, seuraavana päivänä, kuunneltuani taas krohinaa 12km ja ihmeteltyäni kun jarrutkaan eivät oikein toimi, kävi ilmi että olin vetänyt joustavat "mustekala" tarvaran kiinnitysnaurut jarruvaijereiden yli niin, että käsijarrut jarruttivat jatkuvasti. Jarrupalat olivat kuluneet kokonaan pois ja metalli oli hangannut takarenkaan vanteeseen jo jäljenkin. Autolla, kottikärryllä, polkupyörällä, tietokoneella... niillä kaikilla on selvästi joku inhottava salaliitto mua vastaan ja yrittävät kaikin mahdollisin tavoin hankaloittaa mun elämää (autosta ensin levyjarrut meni, renkaan laakeri, pyörästä jarrupalat, kottikärryistä rengas puhki ja tietokone onkin koko salaliiton pääpahis!).

Pojat olleet mulla töissä kavereina. Euron tuntipalkalla painoivat kaksi kymmenentuntista päivää puoli seitsemästä aamulla alkaen. Kevyt työelämään tutustuminen:) Hienosti auttoivat kattamaan pöytää, pukivat pieniä ja leikittivät, kädestä pitäen taluttivat puistoon. Oli oikeasti iso apu, vaikka olinkin koko ajan vähän varuillani että huomaan heti jos alkavat sählätä keskenään. Hienosti kuitenkin homman hoitivat ja pienet lapset olivat tosi innoissaan isommista kavereista. Pientä kotiinlähdön vaikeutta oli havaittavissa vanhempien tullessa hakemaan! Tänään piti mennä hiekkakuopille uimaan, mutta sen verran rankkaa oli työelämä, että nukahdettiin päiväunille kotiin päästyämme. Herättyämme ilta oli viilentynyt sen verran että tehtiin uusinta suunnitelma eli katsottiin Ihmemies, syötiin ja sen jälkeen mentiin venesataman rantaan kahlailemaan. Pojat olivat keskiviikkona syöneet jäätelöt rannalla pyöräilyn päätteeksi ja keränneet merestä "kultaa". Olivat unohtaneet kultansa rantakalliolle ja niitä halusivat päästä hakemaan. Unohtuivat sinne kyllä taas uudestaan. Koira pääsi siinä samassa rauhalliselle iltaulkoilulle. Silläkin oli ollut rankka päivä. Oli napannut alkuviikosta avatun kissanruokapussin pöydältä ja syönyt sen lähes kokonaan. Vinkui oven takana ja juoksi pihalle kun tultiin kotiin. Vatsa turvoksissa ja kova jano.
Aaduliina oli kesäleirillä jo käynyt meressä uimassa. Oli suorittanut pakollisen uimatestin eli kahlannut niin syvälle että vettä oli rintaan asti ja sitten uinut rantaan. Ihailtavaa päättäväisyyttä! Siitä pojatkin uimainnostuksen saivat ja uhosivat hiekkakuopilla uivansa, mutta jäi nyt sitten nähtäväksi toiseen kertaan. Rannalla pojat leikkivät puulankuilla ja me Aaduliinan kanssa keräiltiin kauniita kiviä. Tuntui että jokaisessa kivessä on jotain hienoa. Jos tekee mieli hankkia jotain uutta, voi mennä kaupoissa shoppailun sijasta rannalle keräämään kiviä. Niihin iskee oikea himo ja niitä on ihan ilmaista kerätä niin paljon kuin jaksaa kotiin kantaa. Lopulta piti evakoida neiti pois rannalta että sinne muutama kivi jäi meidän vierailusta jäljelle:) Kantoi kenkiä kädessä ja jemmasi kivä niihin. Seuraavaksi olis varmaan sukat täyttyneet...

Puolikkaat...

...löysivät toisensa!

Aarteita:)

 Aiemmassa kirjoituksessa mainitsemastani kirjasta löytyy myös mielenkiintoinen taulukko siitä, miten tunne voi johtaa toiseen tunteeseen. Olin ajatellut olla laittamatta sitä tänne missä iloisten tai ainakin valoisten asioitten piti olla pääosassa, mutta en malta olla laittamatta kun on niin hienosti oivallettu ja koottu asian ydin:) Välillä kun jokin tunne ottaa vallan, on hyvä pysähtyä miettimään ja tunnustelemaan että mistä tunne oikein lähti liikkeelle ja mitä sen taustalla on. Joskus huomaan esimerkiksi niinkin yksinkertaisen tunteen kuin epämääräisen kiukun tai ärtymyksen takana olevan erilaisia asioita, jotka vaativat erilaisia ratkaisuja. Sellaisia kiukun takana olevia asioita/tunteita voi olla väsymys, kiire, liikaa hoidettavia asioita, oman tarpeen ohittaminen tai kuulluksi tulemisen laiminlyönti, jonkin oman tunteen huomiotta jättäminen tai kieltäminen tai toisinaan ympäröivien ihmisten vihaisuus vain tarttuu ellei pidä varaansa. Välillä tunteita on vaikea eritellä tai erottaa toisistaan. Luin joskus nuorempana lehtiartikkelin siitä miten epämääräinen ärtyneisyys voi tarttua esim kaupassa vihaiselta työntekijältä ja sen jälkeen kiinnostuin tunnistelemaan tunteita ja laukaisevia tekijöitä niiden taustalla. Tämä taulukko kokoaa hienosti tunteita tunteiden taustalla. Eikä niiden asioiden joihin näitä tunteita liittyy, tarvitse olla aina mitään valtavan isoja tai maailmoja mullistavia, vaan ihan pieniä arjen tapahtumia ja arkisia kohtaamisia. Joskus ihan melkeen huomaamattomia.

Tarvitsemme                        Kohtaamme                    Tunnemme               Muutumme

rakkautta                            petoksen                          pelkoa                       ahdistuneiksi
puolustusta                         nujertamista                      avuttomuutta              vaativiksi
heikkoutta                          hyväksikäyttöä                 epäluottamusta           vältteleviksi
voimaa                               nöyryytystä                      epävarmuutta              teennäisiksi