Joskus lähelle on pitkä matka...
Menin päiväunille ja pyysin kissoja mukaan pötköttämään:)
 |
| Elvis tuli heti vierelle ja hetken päästä pisti maate rapsutuksista ja silityksistä nauttimaan. |
 |
| Nossen teki selvästi mieli tulla myös, mutta sille lähelle tuleminen on vähän mutkikkaampi juttu... |
 |
| Elvis pesi itseään... |
 |
| ...ja nautti kanssani isoäitini virkkaaman päiväpeiton päällä makoilusta. Kuunneltiin miten Nosse haki paikkaa minne mennä ja asettua paikoilleen. Kävi vähän syömässä välillä, vaelteli rauhattomana huoneesta toiseen, kokeili olisiko hyvä olla omassa mustassa nojatuolissaan, käväisi olohuoneessa etsimässä nukkumapaikkaa ja taas tassutteli sängyn ohitse. Eipä vaan luonto antanut periksi tulla vierelle. Päätin että odotan rauhassa ja katson miten käy, tuleeko luokse vai ei. Olen oppinut että jos sitä menee hakemaan, niin se vaan ahdistuu ja lähtee pois. Ajattelin että jos se päättää tulla luo, niin ilahdun, mutta jos ei halua tulla tai kykene siihen niin mun on tyytyminen siihen. |
 |
| No tulihan se sieltä varovasti vierelle jalkopäähän. |
 |
| Nosse on välillä vähän sellainen erakkomainen ja varautunut, mutta siihen on silti joku sellainen syvempi yhteys ja kiintymys. Hellyyttä se siltikin kaipaa:) |
 |
| Menin ihan viereen silläkin uhalla että se lähtisi pois, mutta Nosse jäi ja alkoi pestä itseään. |
 |
| Sitten haukottelua... |
 |
| Halittava karvakamu vihdoinkin vierellä:) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti