Lapset ovat olleet isoäidillään maalla kuluneen viikon. Nyt ovat kotiutuneet ja ollaan saatu taas vähän elämää tähän huusholliin.

Mitä on elämä ilman lapsia? Se on rauhallinen kävely upeissa ruissalon metsäisissä ja merellisissä maisemissa. Sen jälkeen pitsaa, keksejä, jäätelöä ja iso lasillinen maitoa leffavuokraamon uusimman Sherlock Holmesin tunnelmissa. Niin rauhallista, helppoa ja leppoisaa. Mutta silti jotenkin ihan liian tylsää ja ilotonta, ennen kaikkea: ihan liian hiljaista!!

Hauska puu:)

Tuuli kuljetti purjeveneitä ja niitä oli paljon liikenteessä. Pojat kovasti odottaneet purjehtimaan pääsyä. En tiedä jylläsikö ikävä vai mikä ihmeen purjehduskärpäsen purema, kun soittelivat maalta ja ilmoittivat tulevansa jo edellisenä iltana kotiin jos tulisi mahdollisuus päästä purjehtimaan. Pitäisi kuulemma valmistautua ajoissa. Mietin mitä ihmeen valmistautumista voi olla muutaman tunnin purjehdukselle. Tajusin, että se ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin vaatekaapin räjäyttämistä sopivaa purjehdusasua valittaessa. Niin pahaa jälkeä ei saisi ihmemiehen pommitkaan aikaiseksi:)

Äitini kauhistui kun kuuli että annan lasteni katsoa Ihmemiestä vaikka ikä ei siihen ihan ohjesuositusten mukaan riitä. No, olin sitä itsekin vähän miettinyt ja epäillyt onko ihan viisasta. Itseasiassa pyrin aina välillä miettimään joidenkin asioiden kohdalla että mitä hyötyä jostain on  lapsille, mitä he siitä voivat saada tai oppia, onko jotain kasvatuksellisesti hyödyllistä tai vastaavasti haitallista jne.. Ihmemiehessä oppii ainoastaan sen, että tyttöystävät vaihtuu tiuhaan kun joka jaksossa on uusi ja televisiossa kaikki on mahdollista, esimerkiksi lukon särkeminen laittamalla vettä lukkopesään ja sitten jäädyttämällä sen. Sopii kokeilla toimiiko todellisuudessa, pieniin pettymyksiin kannattaa varautua! Ainakaan ei kannata kiperissä tilanteissa laskea ihmemiehen kikka kolmosten varaan. Töihini tullessaan pojat ehdottivat, että jos tulee kuumat oltavat niin soitetaan Mammu (isoäiti) avuksi! Pienille miehille Mammu taitaa olla oikea ihmenainen:) Nyt oli pojat uitettu, lettuja paistettu ja pikkuautotkin ostettu. Vihreän koppiksenkin (auto) olivat saaneet pestä.
Miksi olet luopunut kaikista periaatteistasi, äiti kysyi. On nämä perhetapaamiset niin rentouttavia ja keskustelun aiheet kevyitä... Joo tiedetään, pientä itsetutkiskelua sopisi harjoittaa:)