Sateinen päivä, syksyistä tunnelmaa. Jo viime yö oli jäätävän kylmä. Eilen lakanoiden vaihdon yhteydessä pussilakanan sisältä poisjätettyä peittoa tuli ikävä, kun muutamaan kertaan heräilin yöllä kylmään. Jos kesällä ei pärjää ilman peittoa, niin miten voi selviytyä tulevan talven pakkasista? Joistakin asioista pitää pitää kiinni jotta elämä pysyy raiteillaan. Edes peitottomista kesäöistä:)

En suinkaan ole vaipunut epätoivoon puutarhaunelmieni suhteen, täällä jopa vihertää jeee... Muurahaispesään istuttaminen ehkä sittenkin kannattaa...

 

Juhannuksena näimme kokosta vain jälkisauhut, kun lähtö vähän venähti yllättävien vessahätien iskiessä nuorisoon. Oli limukka maistunut lapsille vähän liian hyvin. Oli kuitenkin kaunis ja lämmin kesäilta. Lapset viihtyivät kirkon laiturilla leikkimässä. Ollaan saatu kirkon vahtimestarilta lupa käydä kalastamassa laiturilla, mutta on eräs luikerteleva ongelma, kuka laittaa madot koukkuun. Mulle sopii kyllä matojen käyttö, mutta en pysty laittamaan niitä koukkuun. Oliskohan olemassa jotain kaloille maistuvaa herkullista taikinaa...

Karunan kirkko

Seuraavana päivänä oli sateista ja synkkää.

Nellistä on tullut vähän liiankin sopeutuvainen. Hengailee mukana niin huomaamattomasti että on viime viikkojen aikana unohtunut niin kaupungissa kuin nyt juhannuksena maalla ulos yksinään muutamaan otteeseen. Jää pötköttämään maahan kaikessa rauhassa ja on niin hiljaa ettei sitä muista pyytää mukaan takaisin sisälle. Onneksi pysyy nykyään vapaana pihalla eikä lähde omille teille. Vielä vuosi sitten en olisi sellaista päivää uskonut tulevan että Nelli pysyisi pihalla vapaana. Jäniksen ajojahdit jalkakäytävää pitkin on vielä ihan liian hyvin muistissa.
Poni- uskollinen lapsuuden polkupyöräni ja pappan tekemät pihakalusteet, yhä ahkerassa käytössä kaikki. Tammi-puun alla, mitenkäs muutenkaan tammimetsää odotellessa:)

Kävimme kävelyllä kallioilla. Aaduli leikki koiraa Nellin kanssa. Oli meillä mukana kun Innalla ja Teemulla niin paljon maalaustöitä. Tyttöseura tekee pojille ihan hyvää. Mammu ehdotti että olisin loman poikien kanssa hänen luonaan. Talvella, vielä luullessani olevani työttömänä tulevan kesän, olin miettinyt jospa muuttaisin maalle koko kesäksi. Nyt kuitenkin on suunnitelmia täällä kaupungissakin, mutta maaseudun rauha ja mustikkametsät kuulostaa kyllä houkuttelevalta.

Juhannuspäivänä käytiin myös kummisedän mökillä. Oli niin hyytävän näköistä merellä että ei sinne tehnyt mieli. Saunan lämmössä oli ihanaa. Puusaunassa on vain yksinkertaisesti sitä ihan erilaista tunnelmaa kuin sähkösaunassa, tai sitten se on tämä lapsuudesta tuttu yksi ja ainoa "oikea" sauna jossa kaikki tuntuu juuri sellaiselta kuin kuuluukin. Uimisen suhteen tiesin että peli on menetetty osaltani jos jään rantaveteen maleksimaan, joten hyppy laiturin päästä oli ainoa vaihtoehto jos uimaan meinasi mennä. Varmistin tosin ensin serkulta että tuleeko hakemaan jos saan sydänkohtauksen tai jään vaikka jaloista kiinni pohjamutiin... Lupasi tulla:) Kummipojan kanssa hyppien käytiin seitsemän kertaa uimassa (yllätyin positiivisesti itseni suhteen) ja tälläkertaa Aaduli sai taikaisin kun meni silloin muutama vikko sitten arvostelemaan mun kastautumisnopeuttani:) Eipä neiti tarjennut uida ollenkaan. Rohkeasti kastautui kuitenkin, kuten Jonu ja Raisa myös, mutta Epukka ei päässyt veteen asti ollenkaan. Ei auttanut edes kummitädin lupaama rahapalkkio. Toisaalta hyvä että ei ollut lahjoittavissa,on tärkeä kuunnella ja uskoa tunnetta jos se sanoo ettei halua tehdä jotain. Sai palkkion kuitenkin hyvästä yrityksestä!