Herkkiä hetkiä... Elvis rakastaa tätä suloisesti hurisevaa ja lämpöä huokuvaa tietokoneystäväänsä. Rakkaustarinan loppu häämöttää edessä sillä ikävä kyllä tällä kapistuksella taitaa olla viimeiset hetket meneillään kun on alettava harkita sijoittamista ystävän päivittämiseen eli uuteen tietokoneeseen. Tämä toimii nykyään todella hermoja koettelevan hitaasti ja akku on irroitettu pysyvästi jotta ei jumittaisi jatkuvasti. Valokuvat pitäisi ensitilassa siirtää turvaan muistitikulle tai ulkoiselle kovalevylle.   

Taiteiden yössä viime torstaina...
Olin pessyt pyykkiä koko illan ja loppu huipennukseksi oli viimeisen koneellisen sukkien lajittelu pyykkitelineeseen. Kesken kaiken kuulin kun alakerrassa harkittiin taiteiden yöhön lähtemistä ja hihkaisin että kannatetaan ehdotusta. Niinpä siltä seisomalta lähdettiin Innan ja Kiian kanssa turkuun ja kierrettiin jokiranta ympäri taidetta ihaillen ja muutama musiikkiesitys katsottiin myös. Mukava iltakävely!


Tänään melomassa vesilaitoksen saunalta ruskon kirkon läheisyyteen ja takaisin. Pidin ensin perää inkkarissa menomatkalla ja paluumatkalle vaihdoin kajaakkiin. Mukavasti sujui, maisemat olivat upeat, aurinko paistoi.

Jollailun kanssa ei ole sujunut ihan yhtä ihanteellisissa olosuhteissa. Ensimmäiset kerrat menivät hyvin, mutta viimeksi tuulenpuuskat ja kova vastatuuli melkein lannistivat tämän epäonnisen merenkävijän. Ensin jo innostuin kun vähän tuuli kunnolla ja jollaan sai vauhtia, mutta samassa olinkin jo tavallista kauempana ja samassa tuli kauhea tuulenpuuska ja koko jolla meni kallelleen. Pelästyin ja päästin purjeen vapaaksi eli löysäsin skuuttiköyttä. Siinä samassa tuulenpuuska tempaisi lisää narua kädestäni ja nosti purjeen yläviistoon taivasta kohti. Olin ihan kauhuissani kun en ollut arvannut että tuuli jaksaa sitä puomia nostaa ja yhtäkkiä mulla onkin purje jossain yläilmoissa. Heti se sieltä laskeutui alas, mutta ehti pelästyttää. En tiedä onko mulla alapuomi kiinnitetty jotenkin väärin vai miksi se noin voi tehdä. Käännyin takaisin päin. Sitten alkoi kauhea vastatuuli. Yritin mennä viistottain takaisin päin, mutta se oli liikaa vastatuuleen ja tuuli työnsi vaan kauemmas vaikka koitin peräsimellä saada vauhtia eteenpäin. Lopulta oli pakko kääntää vaikka pelotti että tuuli tarttuu purjeeseen liian kovaa ja kaataa veneen ja tein pienen ympyrän puolikkaan jotta sain vastatuuleen sopivan sivusuunnan ja ei tarvinnut kuitenkaan läheä rannasta vielä enemmän poispäin. Annoin peräsimellä lisää vauhtia ja silleen pääsin taistellen taikaisin tuttuun ja turvalliseen laiturivälikköön jossa sitten jollailin eestaas vähän aikaa. Kesken taisteluiden siitä meni vielä moottorivene ohi ja teki aaltoja. Koko tätä touhua katseli kaksi vanhempaa miestä isosta veneestään jossa on moottori ja purjeet ( en tiedä miksi sellaista sanotaan, ei mikään perinteinen purjevene). Kun olin päässyt lopulta turvallisesti laituriin ja kiinnitin jollaa, toinen miehistä tuli kysymään että saisiko hän antaa yhden neuvon. Selvästi pelkäsi että voisin vaikka suuttua kun tulee neuvomaan. Sanoin että mielellään vaikka vähän useammankin. Hän sanoi että mun pitäisi kiinnittää skuuttiköysi pohjassa olevaan renkaaseen ja silloin voin vähäisellä voimalla sitä pitää ja säätää, samalla se pitää purjeen paremmassa asennossa ja kireempänä. Tähän asti olen pitänyt pelkästään kädellä kiinni purjeessa olevasta köydestä. Lisäksi hän kiristi purjeen poikkipuomia ja sanoi myös että mun pitäisi pitää purje kireämpänä ja muistaa että 20 astetta vastatuulen molemmilla puolilla on sellaista mitä vastaan en voi mennä. Oli tosi rohkaiseva ja sanoi että itsekin on vaan samanlainen harrastepurjehtija kun minäkin :) ja vähän vaan harjoitusta niin voitan kummipojan jos otetaan kisa (kerroin mistä tämä jollailuni sai alkunsa). Eipä ole silti huvittanut uudestaan lähteä vesille. En tiedä miten sitä pohjan köysikiinnikettä käytetään ja olen aina istunut sen päällä kun silloin tasapaino on parempi ja vene suorassa. Lisäksi alapuomi ottaa nyt veneen kylkiin kiinni eli sitä pitäisi saada nostettua, mutta voiko sitä nostaa vai meneekö se sitten väärin. Nyt aina käsillä olen nostanut sen laidan ja pääni yli. Kävin lukemassa jollaoppia ja siellä luki että kaatuminen on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Pelkään sitä niin paljon että se lamaannuttaa sen verran että ei kykene toimimaan niin hyvin kuin muuten. Vesi on niin likaista ja ympäristö kaislikkoineen ja veneenromuineen niin epämääräisen oloinen ja tuntuu että olen ihan yksin ja pulassa jos en osaakkaan jollaa kääntää. Lisäksi siellä jollassa on joka kerta vettä pohjalla vaikka ei olisi satanut eli se yhä vaan vuotaa. On tämä niin toivotonta tohellusta että mietin onko tässä mitään järkeä. Olisikin ehkä pitänyt ostaa kanootti :) Netissä näin kuvia missä kanoottiin oli laitettu purje... ei hullumpi idea ;) Jos huomenna illallla on hyvä ilma niin rohkeutta keräten menen koittamaan onneani tai sitten maanantaina. Jos sataa molemmilla kerroilla, se on merkki siitä että mun pitää luovuttaa. Vaikka en mä siltikään periksi antaisi.

Jollailutietoa on ollut äärimmäisen vaikea löytää. Lopulta kirjastosta löysin yhden kirjan. Netissä pitäisi olla yksi virtuaalinen opetusvideo, mutta sitä klikkaamalla ilmestyy error näytölle. Missään ei ollut yksityiskohtaista tietoa miten purje asennetaan ja miten säädetään jne. Nyt jo murehdin miten tulen tekemään huollon siihen ensi talvena kun lakka pitää hioa pois (tosin vesi on irrottanut sen jo suurelta osin, mahtaako koko onneton purkki lahota tuohon laituripaikkaansa syksyyn mennessä) ja sitten pitää se käsitellä jollain ja paikata kun löytäisi mistä vuotaa. Turhautumista vastaan taistelu siis jatkukoon. Ja niin pinnan venyttämistä, pelon hallintaa ja itselleen nauramista opetellaan jatkossakin jollailun merkeissä:)